Glenmorangie 18 yo Extremely Rare

Glenmorangie 18 yo Extremely Rare

Nykyään viskin ikäännyttäminen on tarkasti suunniteltua. Aiemmin tynnyreinä käytettiin periaatteessa ihan vaan niitä, mitä satuttiin löytämään. No, kalatynnyrit jätettiin ehkäpä väliin. Tynnyrit olivat vanhoja oluttynnyreitä ravintoloilta ja panimoilta, rommitynnyreitä merimiehiltä, käytettyjä viskitynnyreitä, viinitynnyreitä Euroopasta ja mitä nyt mistäkin tuli vastaan.

Alun perin viskejä pidettiin tynnyreissä vain käytännöllisistä syistä – tynnyri oli mitä mainioin paikka säilöä tehtyä juomaa. Myöhemmin säädettiin kuitenkin laki määräämään, että viskiä on ikäännytettävä vähintään kolme vuotta ainakin kertaalleen aiemmin käytetyssä tammitynnyrissä. Skottiviskin pitää olla myös Skotlannissa ikäännytettyä. Toisinaan viskien annettiin kuitenkin olla tynnyrissä vain minimiaika, koska juomalta ei varsinaisesti odotettu korkeaa laatua (hauska trivia: joskus 1500-luvulla Ylämaiden viskit saattoivat olla jopa myrkyllisiä; Alamaiden viskejä pidettiin tasokkaampina).

Turussa kannattaa suunnata Kerttulin Kievariin

1900-luvun lopulla ja erityisesti 2000-luvulla ihmiset ovat alkaneet vaatimaan viskiltään enemmän – laadulle on kysyntää. Siksi viskin tynnyröintikin on nykyään pitkälle kehittynyttä. Sen sijaan, että otettaisiin jokin satunnainen kadunkulmasta löytynyt tynnyri, voidaan jopa tynnyriin käytetyn tammen kasvualue valita hehtaarin tarkkuudella.

Glenmorangien 18-vuotias (43 %) on hyvä esimerkki viskistä, jossa tammi on tarkasti valittua. Glenmorangie tekee yhteistyötä yksityisten amerikkalaisten metsurien kanssa. Metsurit kaatavat puita tarkasti valituilta alueilta Missourin osavaltiossa, Ozark-vuorten rinteiltä. Puut sahataan lankuiksi ja kuljetetaan kuivumaan Louisvilleen, Kentuckyyn, missä niistä tehdään tynnyreitä. Sieltä ne kuljetetaan Tennesseen osavaltioon Jack Daniel’sille. Kun Jack Daniel’s on käyttänyt tynnyrit, ne puretaan ja kuljetetaan Skotlantiin uudelleen koottaviksi. Kokoa kasvatetaan 200 litrasta 250 litraan vaihtamalla päätylevyt suurempiin, ja sen jälkeen Glenmorangie voi täyttää ne tisleellään.

Jack Daniel’s –tynnyreissä viski viettää 15 vuotta, jonka jälkeen noin 30 % siitä siirretään Oloroso-tynnyreihin, ja kolmen vuoden kuluttua kummatkin viskit yhdistetään.

18-vuotiaassa Glenmorangiessa huomaa välittömästi, että valmistusprosessiin on nähty vaivaa ja on oikeasti haluttu tehdä hyvää viskiä. Tuoksu on aivan uskomattoman hillitty ja tasapainoinen. Tammen mausteisuus, elegantti hedelmäisyys, hento marjaisuus, raikas omena, hunaja ja vanilja ovat kaikki täydellisessä tasapainossa. Kaiken ympärillä tuoksuu erinomaisen kermainen appelsiinivanukas.

Viskin maku on suoraan samassa linjassa tuoksun kanssa. Se on pehmeän hedelmäinen, punaviinimarjainen, hennon tamminen, viheromenainen ja hillityn hedelmätoffeinen. Kaikki on taas nätisti tasapainossa. Suutuntuma on täyteläinen ja suht öljyinenkin mutta hillitty. Viski on makeahkoa, mikä sopii sille mainiosti. Maku on melko pitkä, ja loppua kohden alkaa löytyä sitruunan kuorta.

Vettä ei oikeastaan ole tarvetta lisätä. Se tuo tuoksuun hieman suolaisuutta ja kurkun kuorta. Maku makeutuu hieman ja sieltä löytyy miellyttävää mandariinimarmeladikarkkia.

Lyhyesti: Glenmorangie 18 yo Extremely Rare on erinomainen hieman mausteinen ja hedelmäinen viski. Kaikki maut ja tuoksut ovat täydellisesti tasapainossa, ja kokonaisuus on lamaannuttavan hienostunut ja siisti. Hintaan katsomatta tämä on loistava viski, ja hintaan katsoessa vaan yllättyy: tämähän on hyvin kohtuullisesti hinnoiteltua! Alkon tilausvalikoimasta pullon saa alle 95 eurolla ja netistä sekä muun muassa laivalta pullo maksaa parhaimmillaan noin 70 €. Samassa voidaan myös hämmästellä Extremely Rare –lisänimeä – eihän tämä mitään äärimmäisen harvinaista ole. Kauaa ei tule menemään, että minulla on pullo tätä hyllyssäni.