Monia
kiinnostaisi edes kokeilla viskinmaistelua, mutta sen aloittaminen voi tuntua
aivan mahdottomalta, koska erilaisia viskejä on niin paljon. Saatetaan olettaa,
että hyvästä viskistä täytyy maksaa lähemmäs sata euroa. Toisaalta mielessä voi
olla ajatus ”viski on pahaa”, koska on joskus maistanut kenties jäiden kanssa –
tai jopa ihan sellaisenaan – jotakin halpaa bulkkiviskiä.
Totuus
kuitenkin on, että kaikkista halvimmilla perusblendeillä ei ole maun puolesta
yhtään mitään tekemistä hyvän viskin kanssa. Hyvästä viskistä ei tarvitse
myöskään maksaa itseään kipeäksi. Valitettavasti monopolimme hinnat nyt ovat
aina mitä ovat, joten viitisenkymppiä kannattaa varata rahaa, jos tahtoo
kokonaisen pullon ostaa. Monilla baareilla ja ravintoloilla on kuitenkin
nykyään oikein hyviä viskivalikoimia. Yhden annoksen hinta on kertaostoksena
huomattavasti koko pulloa pienempi. On myös mahdollista ostaa viskiä vain
puolikas annos (2 cl), jolloin hintakin yleensä puolittuu.
No mitä viskiä valitsen?
Juoman
valinta on vaikeaa, jos viskeistä ei tiedä mitään. Mielestäni aloittelijaviskin
tulisi olla sellainen, jossa maistuu selvästi jokin tietty maku. Aromien määrä
ei saisi olla liian suuri, koska silloin voi olla hankala erottaa yhtään mitään
yksittäistä tuoksua tai makua. Noin yleisesti valitsisin selvimmäksi mauksi
joko raikkaan hedelmäisyyden tai savun.
Erityisesti
suomalaisille savu maistuu. Minä, niin kuin monet muutkin, lähdin savuviskeistä
liikkeelle. Savuviskiksi suosittelisin esimerkiksi Ardbegin 10-vuotiasta tai
Laphroaigin (lausutaan lafroig)
10-vuotiasta. Niistä kummastakin pitäisi aistia savua vaikka ilman nenää.
Kummankin saatavuus sekä hinta ovat oikein mainioita.
Hedelmäisenä
viskinä kannattaa kokeilla esimerkiksi Glenmorangien 10-vuotiasta tai
Glenlivetin 12-vuotiasta. Ensimmäisessä esanssimaisen makean hedelmäisyyden pitäisi
olla varsin selvää. Jälkimmäisessä sitä on myös runsaasti, mutta lisänä on
toffeeta ja rusinaa, mikä voi toisaalta jo hieman hankaloittaa aromien
löytämistä.
Miten niitä sitten kuuluu maistella?
Sanotaan,
ettei mitään oikeaa tapaa ole – eikä olekaan. Jos viskiä kuitenkin haluaa
oikeasti haistella, maistella ja analysoida, kannattaa se juoda kunnollisesta
ylöspäin kapenevasta lasista ihan sellaisenaan.
Ensin
aloitetaan haistelemalla viskiä. Sitä ennen juoman väriä voi halutessaan
katsella, mutta se on täysin turhaa; viskin väri ei kerro mitään itse juomasta.
Nenää ei saisi tunkea aivan syvälle lasiin, jotta alkoholi ei polttaisi liikaa.
Samasta syystä nuuhkimisen pitää olla rauhallista.
Haistellessa
kannattaa käydä mielessään läpi pientä listaa mahdollisista tuoksuista ja
miettiä, löytääkö viskistä etsimiään tuoksuja. Jos löytää, voi koittaa
tarkentaa, millaista se on. Esimerkiksi:
– Hedelmiä/marjoja: tuoretta vai kuivattua?
Sitrusta, ananasta, hunajamelonia, mansikkaa, banaania, omenaa? Rusinoita, kuivattuja
luumuja, kirsikoita? Kukkia?
– Savua: tuhkaa, petrolia, asfalttia, sammunutta
nuotiota, nokea?
– Mausteita: vaniljaa, kanelia, neilikkaa,
paprikajauhetta? Puuta?
Noiden
lisäksi viskistä voi aistia tai olla aistimatta ihan mitä tahansa muutakin. Ei
ole oikeita tai vääriä vastauksia, mutta esimerkiksi tuollaisen listan avulla
voi olla helpompi saada puettua aistikokemuksiaan sanoiksi. Alkoholi voi joskus
tuntua voimakkaana tuoksussa, mutta se täytyy vaan koittaa ohittaa mielessään.
Hieman rauhallisemmin ja kauempaa haistelu voi myös auttaa, kuten myös pienen
tauon pitäminen.
Tovin
haistelun jälkeen on aika maistaa viskiä. Kannattaa ottaa vain hyvin pieni
huikka kerrallaan. Viskiä kannattaa pitää hetki suussa, mutta varsinaisesti
sitä ei tarvitse pyöritellä ympäri suuta. Suosittelen tekemään ihan niin kuin
hyvältä tuntuu.
Ensin
tunnustellaan, miltä viski tuntuu suussa. Onko se terävää, vetistä, pehmeää tai
öljyistä? Sen jälkeen voi käydä makuja etsiessään läpi samanlaista listaa kuin
haistelussakin.
Se maistui viskiltä
Ensimmäisellä
kerralla voi olla, ettei viskistä osaa nimetä vielä ensimmäistäkään tuoksua tai
makua, ja se on aivan ok. Viskinjuontiin kannattaa varata aikaa kunnolla, koska
nopeasti siitä ei saakaan mitään irti. Minulle ei ole mitenkään harvinaista,
että puolikkaan viskiannoksen maisteluun kuluu helposti yli puoli tuntia.
On
myös suositeltavaa maistaa useampaa kuin yhtä viskiä – mielellään vieläpä
samaan aikaan. Silloin saa pientä referenssiä toisesta viskistä, ja niitä
pystyy vertailemaan. Vaikka varsinaisia makuja tai tuoksuja ei osaisi
nimetäkään, löytyy eroja aivan varmasti. Niitä voi sitten kaveriporukassa
koittaa taiteilla sanoiksi.
Kannattaa
myös kokeilla ainakin yhtä savuista ja yhtä savutonta viskiä. Sen perusteella
on helppo jo valita suuntaa: jos savuiset maistuvat, kannattaa pysyä Islayn
saaren viskeissä, ja jos savu vaikuttaa vastenmieliseltä, kannattaa tutustua
Speyside-alueen viskeihin. Parashan olisi tietysti, jos saisi samaan maisteluun
esimerkiksi kaksi savuista ja kaksi savutonta viskiä, eli vaikkapa nuo kaikki
aiemmin suosittelemani aloittelijaviskit.
Baarissa
tai ravintolassa 2 cl viskiannosta varten kannattaa varata viitisen euroa.
Sillä todennäköisesti selviää suurimmassa osassa paikoista, jos tilaa noita
kohtuullisesti hinnoiteltuja viskejä. Monissa paikoissa vitosesta saa joitain
kolikoita takaisinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti