Ballantine’s Finest
Vuosittain
Jim Murray julkaisee Whisky Bible –nimisen kirjan, jossa hän palkitsee vuoden
parhaita viskejä eri kategorioissa. Palkinnot jakavat kovasti mielipiteitä,
sillä joidenkin mielestä palkinnot menevät aivan merkillisiin osoitteisiin.
Makuasioitahan nämä nyt tietysti ovat, mutta kyllä minunkin mielestä osa Jim
Murrayn ”maailman parhaista viskeistä” on varsin erikoisia valintoja.
Kuva: Alko |
Ballantine’s Finest (40 %) on
tuoksultaan kevyt ja simppeli. Aprikoosista vaniljaa on yllin kyllin. Selkeä
viljaisuus pysyy kovasti rinnalla, ja taustalla on kevyesti kypsiä punaisia
marjoja. Pikkusen löytyy myös kuivaa tammilankkua.
Maku
on yllättävänkin pehmeä, lempeä ja täyteläinen. Plussia siitä. Alkumaun jälkeen
viskiin ilmaantuu kuitenkin pieni terävyys, valitettavasti. Mukavan suutuntuman
lisäksi viski ei kuitenkaan tarjoa ihan hirveästi makua – se on jokseenkin
mitäänsanomatonta. On pehmeää vaniljaa, vähän tammea ja hiukan minttua, mutta siinäpä
melkein se. Jälkimaussa on banaani–omena–aprikoosimössöä ja kypsiä luumuja;
maku on yllättävän pitkä, mutta mitä pidemmälle maussa mennään, sitä
epäselvemmäksi ja viljaisemmaksi se muuttuu.
Lyhyesti: Ballantine’s Finest on hyvin
harmiton ja ihan mukavan vaniljainen blendi. Maailman parasta ei missään
nimessä, mutta kyllähän tätä juo. Tuoksu ja maku ovat kuitenkin niin
yksipuolisia ja tylsiä, ettei tätä voi mahdottomasti mennä kehumaan. Etenkin
maku on valitettavan heikko. Alkossa litran pullo maksaa tällä hetkellä noin 43
€, mikä on kyllä aivan liikaa näinkin perusblendistä. Parillakympillä
Ballantine’sia voisi kuitenkin ulkomailta pullon ostaa, jos tämänkaltaiselle
viskille olisi käyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti