Brewdog Vagabond Pale Ale

Brewdog Vagabond Pale Ale

Gluteeni (huom. gluteeni – ei gluteiini) on ollut jo jonkin aikaa kova sana terveellisestä ravinnosta puhuttaessa. Tai oikeastaan gluteenittomuus on ollut se juttu. Joku on keksinyt, että gluteenia välttelemällä lähtee turvotus, ylipaino, syöpä ja asuntolaina. Ei niin pahaa ainetta kannata missään tapauksessa siis syödä – jos kerran joku niin sanoo.

Todellisuudessa ruokavalion rajoittaminen mihinkään suuntaan ilman oikeaa syytä on typerää. Toki silloin kannattaa jättää jokin asia syömättä, jos siitä oikeasti hyötyy. Esimerkiksi keliakiaa sairastava ei tietenkään saa syödä gluteenia. Ruokavalion rajoittaminen ei saa kuitenkaan olla pois ravinnon monipuolisuudesta.

Gluteenittomuusvillitys saattaa näkyä nykyään hieman myös olutvalikoimissa. Oluita ilman tai vähäisellä gluteenipitoisuudella tuntuu näkyvän baareissa ja kaupoissa, no, ei nyt voi sanoa, että jonkin verran, mutta,  no, joitain.

Monet oluista on toki luonnostaankin vähägluteenisia. Miedot (sanotaan neljän prosentin paikkeilla) vehnättömät täysmallasoluet ovat yleensä käytännössä lähes gluteenittomia. Osalla niistä on virallinen vähägluteenisuusmerkintä, osalla ei. Oluet, joissa ei ole käytetty lainkaan ohraa, ruista tai vehnää, ovat luonnostaan täysin gluteenittomia. Niitä voi keliaakikkokin juoda huoletta.

Vaahtoa oluelle tuli muutamaksi sekunniksi ehkä millin verran

Brewdogin Vagabond Pale Ale (4,5 %) on yksi uusista gluteenittomista oluista. Katkeroa siinä on 55 IBU:n verran, ja ne tulevat Amarillo- ja Centennial-humaloista. Maltaina on käytetty Caraa, Crystalia ja Extra Palea. Kuulostaa siis aika perus-Brewdogilta. Todellisuudessa Vagabond Pale Ale taitaa olla vain vähägluteenista, koska siinä on kuitenkin käytetty ohramaltaita. Myöskään virallista merkintää gluteenittomuudesta ei pullon kyljestä löydy.

Tuoksu on tyypilliseen Brewdog-tyyliin kovasti jenkkihumalajohtoinen; hedelmiä siis on. Kevyen karkkista banaania, päärynää, vihreää omenaa ja ehkä hieman litsiä taustalla. Lisäksi oluessa on jokin hieman epämiellyttävä tuoksu. Tavallaan siitä tulee mieleen popcorn ja tavallaan täysi pölypussi.

Hiilihappoa on kivasti – varmasti sopivan verran useimpien makuun. Itse tunnun pitävän oluista, joissa on pikkusen vähemmän hiilihappoa kuin muiden mielestä on parasta. Tässä kuitenkin hiilihappo tuo hieman runkoa oluelle, mikä on oikein hyvä juttu, sillä muuten runko on melko ohut, niin kuin maitokauppaoluilla valitettavan usein on.

Maussakin humalien hedelmäisyys on tietysti esillä – eniten jälkimaussa. Maltaiden tuoma keksisyys on maussa tuoksua selkeämpää. Pölypussipopcorn ei onneksi tunnu maun puolella ollenkaan. Kohtalaisen korkeat katkerot ovat yllättävän lempeitä ja huomaamattomia.

Lyhyesti: Vagabond Pale Ale on hyvinkin tavallinen jenkkihumalainen Brewdog. Gluteenittomuus ja matalat prosentit luovat ennakko-odotuksen täysin olemattomasta rungosta, mutta vaikka Vagabondin runko onkin melko ohut ei olut ole kelvottoman tasapainoton. Kyllähän tätä aivan mielellään juo, mutta eipä nämä maitokauppaoluet oikein koskaan pääse kunnolla yllättämään. Ihan varteenotettava ostos vaikka Punk Pale Alen vaihtoehdoksi.