Compass Box Flaming Heart

Compass Box Flaming Heart

Compass Box on varsin uusi firma. Se perustettiin vuonna 2000, kun John Glaser oli kyllästynyt siihen, miten lukuisat tislaamot ja pullottajat pullottavat vain hyvin samanlaisia viskejä. Tietysti jokainen viski on erilainen, mutta valmistustavat ovat pääpiirteittäin pysyneet samanlaisina vuosisatoja ja tiukat lait vain edistävät skotlantilaisen viskin muuttumattomuutta.  Aluksi Compass Box alkoi sekoitella viskejään ihan vaan Glaserin keittiössä, mutta nyttemmin Compass Box ostelee jo suuria määriä eri tislaamojen viskejä, joita he ikäännyttävät Skotlannissa ja sekoittelevat Lontoossa.

Ymmärrän hyvin, että Scotch Whisky Association, SWA, on tiukkana siitä, että viskiin liittyvät säädökset eivät muutu mihinkään – eihän viskin vanhaa perinnettä haluta hävittää. Toisaalta eipä pieni uudistaminen ja vanhojen toimintatapojen laajentaminen kaikkia viskejä muuttaisi, ainakaan huonompaan suuntaan. Compass Box on viskimaailman uudistamisen kärkinimiä. He ovat monesti olleet otsikoissa kokeilujensa vuoksi. Nyt viimeisimpänä he saivat SWA:n vihat niskoilleen, kun he paljastivat This Is Not A Luxury Whiskynsä jokaisen viskin iän ja alkuperän. Viskiinhän saa merkata vain ja ainoastaan nuorimman käytetyn tisleen iän, joten ei ole muka oikein kertoa nuorimman lisäksi myös vanhempien ikää.

Flaming Hartin komea pullo on oikeassa laidassa.

Flaming Heart 5th release (48,9 %) on monin tavoin mainio esimerkki Compass Boxin viskistä. Se on laadukasta, laadukkaasti valmistettu ja siitä kerrotaan melkeinpä kaikki mahdollinen. Flaming Heart on mallassekoite, johon on käytetty 65,6 % (27,1 % vanhempaa, 38,5 % nuorempaa) toisen täyttökerran bourbon-tynnyreissä ikäännytettyä Caol Ilaa, 24,1 % hogsheadissa ikäännytettyä Clynelishtä ja 10,3 % muutaman highland-tislaamon viskiä, joka on ikäännytetty Compass Boxin keksimässä niin sanotussa hybriditynnyrissä. Nämä tynnyrit ovat bourbontynnyreitä, jonka päätylevyiksi on vaihdettu uudesta ranskalaisesta tammesta tehtyä puuta.

Ei myöskään varmaan tarvitse edes mainita, että Flaming Heartissa ei ole väriaineita eikä sitä ole kylmäsuodatettu. Ensimmäinen erä tätä tuli myyntiin vuonna 2006, ja tämä viides julkaisu on vuodelta 2015. Ikämerkintä tälle olisi noin seitsemän vuotta, mutta siinä on myös jopa 30-vuotiasta Caol Ilaa seassa.

Tuoksun savu muistuttaa Ardbegiä tai Caol Ilaa (yllätys). Savu on selkein tuoksu, mutta sen lisäksi on rusinaa ja kuivia hedelmiä sekä hentoa bourbontyylistä liuotinmaista hedelmää. Vettä on mielestäni ihan hyvä lisätä muutama lusikallinen, minkä jälkeen makea ruohoisuus, appelsiini ja persikka sekä Spriteä muistuttava sitruksisuus tulevat esiin.

Makukin on vahvan savuinen. Viski ei kuitenkaan ole aggressiivinen – johtuen varmaan vanhemmista maltaista. Suutuntuma on pehmeä ja täyteläinen mutta terävöityy hetkeksi alkumaun jälkeen. Loppua kohden savu muuttuu myös rajummaksi. Vesi tuo makuunkin hedelmiä sekä ehkä hieman lisää tukevuutta.

Pienempi vesilisä ei muuta viskiä vielä tarpeeksi, mutta muutaman lusikallisen myötä savun ja hedelmien tasapaino muuttuu mainioksi. Veikkaan, että aika moni tykkää tästä viskistä kuitenkin vähemmällä vesimäärällä kuin minä, sillä makuni on jostain syystä siirtynyt enemmän vähäsavuisempiin viskeihin – totta kai savuiset silti maistuvat edelleen.

Lyhyesti: Compass Box Flaming Heart on kaikin puolin mainio esitys. Hyvää savuisuutta, tukevuutta ja toisaalta veden myötä monipuolisuutta on yllin kyllin. Läpinäkyvyydestä käytettyjen maltaiden suhteen tietysti myös miljoona plussaa. Vielä tätä ei saa Alkosta, mutta voin paljastaa, että sitä on tulossa jonkin kokoinen erä sinnekin pian. Hintaa pullolle tulee noin 130 €, mikä on mielestäni kuitenkin melko paljon, vaikka viski onkin oikein hyvää.

Lopuksi vielä käykäähän jokainen allekirjoittamassa tukenne Compass Boxin kampanjalle, jonka tarkoituksena on lisätä läpinäkyvyyden – siis viskin valmistustietojen paljastamisen – hyväksymistä viskimaailmassa. http://www.compassboxwhisky.com/transparency/ Sieltä löytyy kampanjasta tarkemmin, ja sivun alaosassa voi antaa oman allekirjoituksensa.

The Dalmore 12 yo

The Dalmore 12 yo

The Dalmore on vuonna 1839 perustettu tislaamo Skotlannin highland-alueella. Heille tyypillistä on sherrytynnyrien selvä käyttö. Tavallisesta poiketen Dalmorella on useita erilaisia käsintehtyjä tislauspannuja, joita on yhteensä kahdeksan. Vuosittain nuo pannut tuottavat 4,2 miljoonaa litraa tisleitä, joista yhdistyy Dalmoren kompleksinen new make spirit.

Dalmoren perussarjan nuorin ikämerkitty viski on 12-vuotiasta. Vahvuudeltaan se on 40 %, joten kylmäsuodatus on tehty, ja Saksasta ostettu pulloni paljastaa, että ”farven justeret med karamel mit farbstoff (zucker couleur)”, minkä ilman saksan kielitaitoa tulkitse tarkoittavan, että väriainetta on käytetty.

12-vuotiasta on ikäännytetty ensimmäiset yhdeksän vuotta amerikkalaisissa valkotammitynnyreissä (bourbontynnyreissä), jonka jälkeen viski jaettiin kahtia. Puolet viskistä jatkoi vielä seuraavat kolme vuotta bourbontynnyreissä ja toinen puolikas siirtyi 30-vuotiaisiin Matusalem-olorososherrytynnyreihin (aiemmassa versiossa, ennen vuoden 2008 loppupuolta, sherryviimeistellyn viskin osuus oli vain noin 30 %). Suht vähäisestä sherrykontaktista huolimatta 12-vuotias Dalmore on varsin sherryistä. Käytetyt tynnyrit tuodaan nimittäin Espanjasta kokonaisina Skotlantiin, ja Dalmore vieläpä vaatii, että tynnyreihin jätetään viisi litraa sherryä kuljetuksen ajaksi. Tuolloin kuulemma pari litraa sherryä imeytyy vielä tynnyriin, jolloin sherryn makua saadaan mahdollisimman paljon. Matusalem-sherry itsessään on myös runsasta ja makeaa – siis paljon makua tarjoavaa.

Tuoksussa pomppaa ensimmäisenä suklaata, kirsikkaa sekä sitruksia. Tai oikeastaan ”pomppaa” on huono sana – tuoksu on varsin tasapainoinen. Erityisesti nuo kolme aromia ovat kuitenkin todella miellyttävässä balanssissa. Tekisi mieli kokeilla tehdä jotakin jälkiruokaa, jossa suklaa, kirsikka ja kenties appelsiini tai sitruuna yhdistyisi näin hyvin. Lisäksi tuoksussa on myös jenkkitammelle tyypillisempää vaniljaa ja hedelmätoffeeta.

Varsin elinvoimainen mutta kuitenkin rauhallinen tuoksu.

Suutuntuma on pikkuisen vetisen suuntaan – samalla se toisaalta pysyy myös pehmeänä. Vettä ei oikein tee mieli lisätä. Suklaan ja kirsikan esille tuoma sherryisyys on selkeimpänä pitkähkössä maussa. Aromeilla kestää hetki rakentua suuhun. Loppua kohden mukaan tulee marsipaania ja manteleita sekä mausteista tammea. Nielaisun jälkeen suuhun jää kuivattuja tummia marjoja.

Vesi toden totta vie tältä potkua entisestään, mutta toisaalta aromit pysyvät yllättävän hyvin kasassa. Viski muuttuu helpommin juotavaksi menettämättä kuitenkaan periaatteessa mitään. On sitten ihan jokaisen oma päätös, onko tuo hyvä vai huono asia. Itse käännyn jälkimmäisen puoleen.

Lyhyesti: Dalmore 12 on selkeän sherryjohtoinen ja tummansävyinen viski, joka on hyvin tasapainossa. Maku ei ihan tarjoa odotuksia kuittaavaa tukevuutta, mutta ei se haittaa pahasti. Erityisesti hintaisekseen tämä on erinomainen viski: maksoin omasta litran pullostani lentokentällä 53 €. Alkosta ei näemmä löydy ensimmäistäkään Dalmoren viskiä, mutta 12-vuotiasta on helppo löytää ravintoloista. Suosittelen.

Bowmore Cask Strength

Bowmore Cask Strength

Tuossa pari viikkoa sitten käväisin Kerttulin Kievarissa aikeissani maistaa jotakin Bowmorea. Se on minulle hieman vieraampi tislaamo, vaikka olenkin maistellut useampia heidän viskejään. Kenties siksi se on jäänyt hieman heikommin muistiin, että perus 12-vuotias Bowmore on mielestäni melko tylsää ja tyyli on Islay-tislaamoksi kovin vähäsavuinen. Tislaamo sijaitsee siis Islayn saaren länsiosassa, kuitenkin Loch Indaalin (tässä kohtaa loch tarkoittaa lahtea meressä – ei järveä) kaakkoisrannikolla – suunnilleen Bruichladdichin tislaamoa vastapäätä lahden toisella puolella.

Kerttulin Bowmore-hyllyllä komeili jokin vieraamman näköinen pullo. Hiukan toivoin, että se olisi ollut Bordeaux-punaviinitynnyreissä viimeistelty Bowmore (joka on oikein mainiota), mutta se paljastuikin noin 10–15 vuotta sitten hankituksi tynnyrivahvuiseksi travel retail –tuotteeksi. Se on 56 %, litran pullossa, ikämerkitsemätön, eikä tuota pullotetta enää pahemmin löydy ainakaan halvalla. Muuta en siitä tiedä.

Tuoksussa on asfalttimaista savua ja kuivaa tammea. Vesilisä tuo esiin aprikoosia, vaniljaa ja maanläheistä sammalta. Savu muuttuu tuhkaisemmaksi ja sama kuiva tammisuus pysyy läsnä.

Ilman vettä 56-prosenttinen viski ei oikein pääse parhaimmilleen; se on simppelisti terävää ja savuista. Vesitilkalla makuun avautuu kuitenkin aivan uusi ja mielenkiintoinen maailma. Hedelmäinen puoli tulee nyt selvästi esiin. Makeaa aprikoosia ja säilykepäärynää sekä appelsiinin kuorta hieman energiajuomatyyliseen sävyyn. Savuakin on kevyesti. Tervaleijona ja suola ovat myös selviä makuja.

Vedellä viski on pehmeä, ja jälkimaku on melko pitkä. Kitkerähkö tervaleijonaisuus ja salmiakki yhdessä suolaisuuden kanssa dominoivat lopussa.

Lyhyesti: Bowmoren vanha tynnyrivahvuinen travel retail –pullote on varsin mielenkiintoinen ja hyvin tehty viski. Sen savuisuus sekä hedelmät ovat hyvin tasapainossa, ja niiden suhdetta voi jonkin verran säädellä veden määrällä. Lopputulos on suhteellisen monipuolinen ja jokseenkin kompleksinen mutta kokonaiskuvaltaan kuitenkin helposti lähestyttävä – tietyllä tapaa jopa simppeli kokonaisuus.

The Macphail’s Collection Glen Scotia 1992/2011

The Macphail’s Collection Glen Scotia 1992/2011

Vuonna 1832 perustettu Glen Scotian tislaamo on yksi kolmesta Campbeltownissa säilyneestä tislaamosta. Aiemminhan Campbeltown oli suorastaan Skotlannin – ja koko maailman – ”viskipääkaupunki”. Vuonna 1851 siellä oli peräti 28 eri tislaamoa.

Vuonna 1924 tislaamon osti mies nimeltä Duncan MacCallum. Heikon taloustilanteen vuoksi tislaamo jouduttiin sulkemaan neljä vuotta myöhemmin, minkä johdosta tislaamon omistaja ilmeisesti hieman masentui, sillä hän päätyi lopulta itsemurhaan. MacCallum hukuttautui järveen, josta Glen Scotia ottaa vetensä, ja sanotaankin, että hänen haamunsa kummittelee edelleen tislaamolla. Tislaamo avattiin uudelleen vuonna 1933.

Nykyään Glen Scotia on oikeasti pieni tislaamo: siellä ei ole kuin kaksi työntekijää. Vuosittainen tuotanto on 100 000 litraa, vaikka laitteistot mahdollistaisivatkin huomattavasti suuremmat määrät.

Nyt lasissani oleva Glen Scotia ei ole original bottling – sen on pullottanut Gordon & Macphail. Pullottaja on myös valinnut käytettävät tynnyrit ja ikäännyttänyt ne joko varastollaan Elginissä tai itse tislaamolla. Viski on 43 % vahvaa, joten se on kylmäsuodatettua.  Se tislattiin vuonna 1992 ja pullotettiin 2011 eli se on 19-vuotiasta.

Tuoksu on savuinen, voimakas ja mielenkiintoinen. Aluksi viski vaikuttaa rujolta ja terävältä, mutta hetken kuluttua olemus muuttuu lempeämmäksi. Viskissä on Springbankmäisen turpeen lisäksi vaniljaa, kanelia, kardemummaa, nektariinia ja pientä vihreää juureksisuutta.

Suutuntuma on keskitäyteläinen ja helpohko. Viski on pehmeää, ja sen makeahkossa kokonaisuudessa tuntuu pientä suolaisuutta. Sama savuisuus tuntuisi olevan selkein pinta tässä, mutta se ei kuitenkaan ole supervahvaa Islay-savua. Nektariini ja pehmeä vanilja tekevät viskistä miellyttävän tasapainoisen. Mausteet sulautuvat heikkona arominaan hyvin kokonaisuuteen.

Jälkimaku ei ole erityisen pitkä tai voimakas, mutta siinä ilmenevä minttuisuus on oikein miellyttävää.

Vettä tähän ei kannata lisätä varomattomasti. Jo pieni tilkka riittää lisäämään viskin pehmeyttä, mutta sitä suurempi määrä voi laimentaa viskin aromeja liikaa. Vesitippa korostaa tämän Glen Scotian vihreitä ja hedelmäisiä sävyjä.

Lyhyesti: Macphail’s Collectionin tuotteena julkaistu 19-vuotias Glen Scotia saattaa aluksi pelästyttää liian terävänä ja karkeana viskinä, mutta pienen ajan kuluttua viskin todellinen olemus paljastuu: se on mukavan tasapainoista, pehmeää ja jopa vivahteikasta. Tämän saatavuus lienee huono, mutta 12 €/4 cl oli hinta, jonka maksaa ihan mielellään.

Great Divide Yeti IS

Great Divide Yeti Imperial Stout

Vajaa kuukausi sitten Alkon valikoimiin saapui yhdysvaltalaisen Great Divide –panimon Yeti Imperial Stout. Innostuin tietysti kovin, koska tätä olutta on monesti pidetty jopa maailman parhaana imperial stouttina. Itsekin olen oikeastaan vasta viimeaikoina oppinut rakastamaan hyviä imperial stoutteja kunnolla. Parhaimmillaan ne tarjoavat aivan uskomattoman määrän makuja erittäin tasapainoisessa ja ennenkaikkea tukevassa paketissa.

Kuten imperial stoutit aina, on Yetikin vahva: alkoholia siinä on peräti 9,5 %. Tyyli jatkuu selkeänä etiketin alkoholiprosentista myös tuoksuun, joka on erittäin paahteisen – jopa palaneen – maltainen. On myös tummaa suklaata, kaakaonibsejä, rusinaista mämmiä, tervaa, vaniljaa, kermaista kaakaota sekä nokisuutta kuin sammuneessa hiiligrillissä. Alkoholi ei kuitenkaan tuoksu suoraan, mutta saattaa olla, että sen vuoksi taustalla on aistittavissa raikkaampi, cantaloupe-melonimainen, pieni kahdeksasosanuotti.  Tätä on vaan mukava haistella.

Suussa Yeti on aivan uskomattoman täyteläistä – liekö se nestettä ollenkaan? Kohtuulliset hiilihapot tukevat pehmeää ja valtavaa runkoa hyvin. Makeutta on sopivasti, muttei onneksi liikaa. Maut ovat tuoksujen kanssa samalla linjalla: tummaa ja vaaleaa suklaata, vahvaa kahvia, palaneen paahteista mallasta, vaniljaa ja vaikka mitä muuta. Jälkimaku on pitkä ja palaneen katkeroinen – onhan IBUja kuitenkin 75.

Jokainen huikka pysäyttää.

Suoraan jääkaapista en suosittele Yetiä nauttimaan. Liian kylmänä oluessa on kyllä jos jonkinmoista makua, mutta tässä tapauksessa 80 % aromeista ei tule siltikään esille viileästä juomasta. Ihan hyvillä mielin pullon voi ottaa pois jääkaapista puolta tuntia ennen avaamista. Silloinkin ensimmäiset huikat saattavat olla turhan viileän puolella.

Lyhyesti: Yetiä ei turhaan kehuta. Aika hyvin voisin itsekin sanoa tätä parhaaksi maistamakseni imperial stoutiksi. Mihinkään lautapeli-iltaan tai vastaavaan ei Yetiä kannata valita, koska joka siemauksella pysähtyy ihan huomaamattaan vaan hämmästelemään, kuinka herkkua tämä onkaan. Alkosta 0,33 l pullo maksaa 6,79 €, mikä voi kuulostaa paljolta, mutta Alkon hinnaksi se on aivan hyvä. Suosittelen ehdottomasti ostamaan. Tukevana ja vahvana oluena tämän voi hyvin jakaa myös kaverin kanssa puoliksi.