sunnuntai 30. elokuuta 2015

Glenmorangie Quinta Ruban


Glenmorangie Quinta Ruban

1990-luvulla tynnyriviimeistellyt viskit alkoivat yleistyä oikeastaan Glenmorangien johdolla. Glenmorangie on edelleenkin tunnettu eri tavoin viimeistellyistä viskeistä ja ”viskisuunnittelusta” siinä mielessä, että he suunnittelevat viskinsä ikäännyttämisen tarkasti ja toteuttavat sen hyvin.

Tynnyriviimeistelyjen kehittyminen juontaa juurensa 1900-luvun puoliväliin, jolloin sherryn (ja muiden vastaavien viinien) kulutus Briteissä laski paljon, ja erityisesti vuoteen 1981, jolloin EU päätti, että sherryt, madeirat ja portviinit sun muut on pullotettava kotimaassaan. Päätöksen johdosta luonnollisesti viinitynnyreiden tuonti lähemmäs Skotlannin tislaamoja väheni, ja tynnyrien hinnat nousivat. Siispä oli järkevää antaa viskin ikääntyä ensin halvemmassa bourbontynnyrissä, ja siirtää se lopuksi vain pieneksi ajaksi kalliimpaan tynnyriin maustumaan. Viimeistelyaika vaihtelee todella paljon: joskus jälkikypsytys kestää toista vuosikymmentä, kun taas joskus se on vain joitain kuukausia.

  
Viskin väri on punertava
Aiemmin Glenmorangien portviinitynnyriviimeistelty viski oli vain nimellä Port Wood Finish, mutta nykyään nimi on myyvämmän kuuloinen Quinta Ruban. Quinta tarkoittaa portugalin kielellä viinitilaa, ja ruban on gaelia ja tarkoittaa rubiinia (englanniksi ruby; käytetyt portviinitynnyrit ovat ruby-port-tynnyreitä).

Nimestään huolimatta Glenmorangie ei ole onneksi tässä kohtaa lähtenyt mukaan NAS-viskihommiin. Quinta Ruban on yhteensä 12-vuotiasta. Ensimmäiset kymmenen vuotta kului amerikkalaisessa tynnyrissä – siis bourbontynnyrissä – ja loput kaksi vuotta meni portviiniviimeistelyyn. Alkoholia siinä on 46 %, kylmäsuodatus on jätetty väliin ja väriä ei taida olla lisätty.

Tuoksu on jollakin ruokaisalla tavalla portviinisen hedelmäinen. Vaniljaa on paljon ja Glenmorangiemaiset sitruuna ja limetti tuntuvat myös selvästi. Taustalla on pienen pieni häivähdys mausteista tammea sekä hieman enemmän makeaa viinirypälemehuista punaviiniä. Marsipaaninen kuivattu tai ylikypsä kirsikka sitoo kaiken kivasti yhteen. Aika jouluinen kokonaisuus.

Hieman avautuessaan viskistä alkaa löytyä itsetehtyä omenahilloa ja häviävän pieni säväys karviaismarjaa.

Ilman vettä Quinta Rubanin maistelu ei oikein toimi – se on liian terävää sellaiseen. Maun täyteläisyyden voi kuitenkin huomata heti. Tammi, glögi, joululeivoksiset mausteet sekä niihin sopiva sitruunan kuori ovat enemmän mukana kuin tuoksusta olisi arvannutkaan. Viski on melko kuiva. Portviinisyys ei ole maussa niin selvää – maun puolesta Quinta Ruban menisi ihan hyvin sherryviskistä. Itse asiassa mausta tulee aika paljonkin mieleen Aberlourin A’bunadh.

Kokonaisuus on miellyttävän tasapainoinen ja pitkä. Jälkimakuun jää kivasti alkoholin lämpöä (ei kuitenkaan polttoa) sekä tumman punaista marjaisuutta.

Lyhyesti: Quinta Ruban on oikein maittava joulun mieleen tuova jokseenkin kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti punainen viski. Maussa portviinisyys ei ole niin selvää, mutta tuoksussa portviinimäinen hedelmäisyys ja marjaisuus on huomattavaa. Glenmorangielle tyypilliset sitrus ja vanilja ovat myös tietysti mukana. Alkon tilausvalikoimista pullon saa hiukan päälle 70 eurolla, mutta nettikaupoissa hinta pyörii vain viidenkympin tuntumassa. Saatavuus on oikein hyvä, ja sitä kannattaa hyödyntää: suosittelen ostamaan Quinta Rubania.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Teacher's Highland Cream

Teacher’s Highland Cream

Teacher’s Highland Cream voidaan laskea ”halppisblendiksi”, mutta se on silti jokseenkin arvostettua sarjassaan. Suurena syynä suosiolle on varmasti se, että Teacher’s mainostaa viskinsä mallaspitoisuutta reilusti. 45 % viskistä on mallasviskiä, josta suuri osa on savuista Ardmorea Skotlannin ylämailta. Sen lisäksi Teacher’sissä on 35–38:a muuta mallasta. 45 % mallasviskimäärä on hieman keskivertoblendiä suurempi. Beam Suntory, joka omistaa siis Teacher’sin, omistaa Ardmoren lisäksi Laphroaigin ja Bowmoren, joten on mahdollista, että heidänkin viskejään on päätynyt tähän sekoitteeseen. Valmistajan mukaan Teacher’s Highland Creamissa on käytetty ainakin kahta tai kolmea eri jyväviskiä.

Väriainetta on käytetty mutta ihan kohtuudella
(väri on kuvan lasissa lähempänä totuutta)
Virallisesti NAS-viskinä huhuja käytettyjen tisleiden vuosista ei tarvitse uskoa, mutta puhutaan, että ainakin käytetty Ardmore olisi seitsemänvuotiasta. Käytetyistä tynnyreistä ei sanota mitään, joten voisi päätellä, että bourbontynnyrit ovat huomattavan johtavassa asemassa. Alkoholia Highland Creamissa on tyylilleen tyypillisesti tasan 40 %.

Tuoksu on kuin onkin kovin perusblendimäinen kokonaisuus. Sieltä erottuu kuitenkin savua, joka erottaa sen helposti muista. Savu ei ole Islaylle tyypillistä merellistä savua, vaan se on tuhkaisempaa ja maanläheisempää, koska savustukseen käytetty turve on leikattu mantereelta. Makea ruskea banaanisuus, tammi ja hennon hento päärynäisyys täydentävät muuten ohraisen savuista viskiä.

Suutuntuma on todella laiha ja jokseenkin terävä. Maussa on enemmän kuivattuja hedelmiä, kuten luumuja, mutta myös savu, tammi ja tuoreempi hedelmäisyys pysyvät mukana. Keskimaku on kummallisen olematon; eniten tapahtuu juuri jälkimaun alussa, jolloin kuivatut hedelmät ja viljaisuus ottavat vallan. Lopputulos ei kuitenkaan ole hirveän pitkä, ja lopulta suuhun jää ihan mukava lämmin ja savuinen tunne.

Kun lisää pienen lusikallisen vettä, käykin poikkeuksellisesti: tammi ja savu nousevat suorastaan hedelmien tielle. Yleensä ainakin savu heikkenee vettä lisätessä. Tuoksuun tulee myös vähän mantelia ja saksanpähkinää, olisikohan hieman pekaanipähkinääkin. Viskin terävyys pehmenee helposti, minkä myötä juomisesta tulee miellyttävämpää.

Lyhyesti: Teacher’s Highland Cream on varsin yksioikoinen bulkkiviski, mutta se hoitaa hommansa hyvin – sitä on mukava juoda. Tasapainoinen savuisuus tekee siitä muista vertaisistaan erottuvan. Alkon 26 euron hinnalla se on ostettava viski, jos nyt tuollaista edukasta sekoiteviskiä haluaa, eikä pullon valinta ole parista eurosta kiinni.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Highland Park Einar

Highland Park Einar

Siinä missä Old Pulteney on Skotlannin mantereen pohjoisin tislaamo, on Highland Park pohjoisemmassa kuin mikään muu Skotlannin tislaamoista. Vuonna 1798 perustetun tislaamon omistaa nykyään The Erdington Group, joka omistaa myös Macallanin sekä blendit Famous Grouse ja Cutty Sark.

Nimestään huolimatta Highland Parkia ei periaatteessa lasketa Highland-viskiksi, koska tislaamo sijaitsee Orkneyn saarella, Kirkwallin kaupungissa. Highland-alue rajoittuu vain mantereelle. Highland Park –nimi tulee sen sijaan lähellä Kirkwallia sijaitsevasta alueesta nimeltä High Park.

Highland Park on tehnyt monia vanhojen mytologisten hahmojen ja sotureiden nimisiä viskejä, ja Einar kuuluu travel retailiin tehtyyn Warrior –sarjaan. Siihen kuuluu Einarin lisäksi myös Svein ja Harald. Itse en ole muita maistanut, mutta ilmeisesti Sveinissä on vähiten sherryä ja savua, Einarissa niitä on hieman enemmän ja Haraldissa vielä vähän enemmän.

Pullo on Highland Parkille tyypillisen näköinen
Highland Park Einar (40 %) on viski, jota minä ja monet muutkin helposti ylenkatsoo. Se on melko halpaa lentokenttäviskiä ilman ikämerkintää, joten suhtautuminen on ymmärrettävää. Joka kerta lasillisen kaataessani kuitenkin yllätyn positiivisesti.

Tuoksu on melko maissisen ohrainen. Kevyttä savua on myös havaittavissa. Yhdessä kevyesti grillimausteinen savu ja ohraisuus tuntuvat hieman ruokaisilta. Niiden alta löytyy kuitenkin kiva kukkaisuus, vaniljaisuus ja lempeys – moniuloitteisuus on itse asiassa mainio. Jonkinlaista märkää nahkaa, rusinaa, sitruunaa ja tammea on ainakin.  Kaiken yllä on kuitenkin alkoholinen viinaisuus, mutta se on erittäin helppoa jättää huomiotta.

Maku on makean hedelmäinen. Suutuntuma on valitettavasti ohut – ehkä hieman vetinen jopa – ja melko terävä. Hedelmäisyys sulautuu yhteen pehmeän tammisuuden kanssa, samoin vanilja ja makea kukkaisuus. Yksittäisiä makuja on kummallisen hankalaa poimia, mutta kokonaisuus tuntuu toimivan mainiosti. Savua ei maussa juuri ole, mitä nyt kohti jälkimakua se hieman muistuttaa itsestään vielä.

Viski on kovin lyhyt, mutta nopeaan jälkimakuun ehtii tulla kuivattua hedelmää; selkeiten maistuvat rusinat, luumut sekä vanilja ja ruusunmarja.  Vaikka prosentteja on vain 40, turruttaa Einar kielen hämmentävän nopeasti. Vesilasi on siis syytä pitää lähellä. Tilkka vettä pehmentää viskiä hyvin, mutta maku heikkenee tuolloin liikaa.

Lyhyesti: HP Einar on viski, joka yllättää aina. Pullo on ollut minulla jostain syystä jo vuoden verran auki, ja väittäisin, että viski on parantunut ajan myötä. Savuisuus on muuttunut hillitymmäksi, ja kevyemmät aromit (kukat ja hedelmät) ovat päässeet esiin. Einar on loistava ”arkiviski”, joka toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Oma litran pulloni maksoi lentokentällä Turkissa vain 33 €, joten se oli erinomainen ostos. Myöhemmin olen törmännyt siihen yleensä noin viidenkympin hintaan, joka sekin on vielä ihan kohtuullinen ottaen huomioon pullon koon.

maanantai 10. elokuuta 2015

Old Buck 10/13

Old Buck 10/13

Suomen ensimmäinen mallasviskitislaamo on porilainen panimoravintola Beer Hunter’s. Paremmin hyvistä Mufloni-oluistaan tunnettu ravintola on perustettu vuonna 1998, mutta ensimmäiset viskit tislattiin vasta vuonna 2001. Ajatus viskintekoon syntyi, koska Beer Hunter’sin naapurissa toimii saman omistajan ravintola Steak & Whisky House Galle, joka on erikoistunut ruoan lisäksi myös viskeihin ja sikareihin.

Koska EU:n laki määrää, että juomaa saa kutsua viskiksi vasta kolmen ikäännytysvuoden jälkeen, julkaistiin Beer Hunter’sin ensimmäinen viski, Old Buck, joulukuussa 2004. Tislaamon pannut ovat saksalaisia, ja käytetyt tynnyrit ovat espanjalaisia ja portugalilaisia viinitynnyreitä.

Etiketti on ihan hieno
Maistamani Old Buck on tislattu toukokuussa 2010 ja pullotettu lokakuussa 2013 tynnyristä numero 14. Alkoholia siinä on huimat 69 %. On siis aika selvää, ettei viskiä ole laimennettu ennen tynnyröintiä. Perinteisesti viskit laitetaan tynnyriin alle 65 prosenttisina, mutta muiden muassa Bruichladdich ja Aberlour tynnyröivät viskinsä vahvempina. Tynnyrissäkään Old Buckin alkoholiprosentti ei ole ehtinyt hirveästi laskea, koska viskillä on ikää alle kolme ja puoli vuotta.

Pelottavan nuoresta iästään huolimatta tämä Old Buck on mielenkiintoista. Tuoksu on itse asiassa hyvin poikkeuksellinen. Alkuvaikutelma on maissisen konjakkinen, mutta äkkiä huomaan, että kuiva omenasiiderisyyshän tässä on johtava aromi. Omenasiideriin kansa sopii kivasti ilotulitusmainen ruuti, paksun tussin kärki ja kukkaisuus, vihreä ruohoisuus/vihanneksisuus ja vihreän ruohoinen tammi, pehmeä hunajaisuus, nahka ja raju lämmin mausteisuus.

Ilman vettä maku muistuttaa lähinnä pirtua, koska alkoholiprosentin puolesta ei olla edes kaukana siitä. No, ilman vettä noin vahvaa viskiä ei kannatakaan maistaa kuin korkeintaan aivan pienen pieni tippa.

Veden myötä maustakin löytyy monimutkaista omenaa, päärynää, tallia, nahkaa, hentoa ruutista savua ja mausteisuutta. Samaa menoa siis kuin tuoksussakin, mutta vihreys on käytännössä olematonta. Viski on melko lyhyt, ja jälkimaku on muistiinpanojeni mukaan ”hyvä”.

Lyhyesti: Erittäin nuoreksi viskiksi tämä on hyvin mielenkiintoinen ja ennen kaikkea erilainen juoma. Nuorelle viskille tyypillinen ilotulitteisuus sopii jollain kummallisella tavalla muuten vihanneksiseen ja selvän maalaisomenasiideriseen aromimaailmaan. Onneksi tämä Old Buck on hyvää, nimittäin lähes kolmenkympin annoshintaan pitäisi kyllä jo saadakin laatua. Edelleen tuo hinta kylläkin vähän hirvittää. Vaikka tuotantomäärät ovat toki pieniä, on tämä tuotettu viskin mittakaavalla hyvin lähellä ja se on kuitenkin vain kolmivuotiasta, joten tuollainen hinta on hieman kohtuuton. Ehdottomasti maistamisen arvoinen viski, mutta itse en ainakaan ihan heti tuollaista hintaa maksaisi tästä.

maanantai 3. elokuuta 2015

Glendronach 15 yo Revival

Glendronach 15 yo Revival

Glendronach (kuuluisi kai kirjoittaa GlenDronach, mutta en kirjoita, koska se näyttää ihan tyhmältä) on juuri tällä hetkellä kiinnostava tislaamo, koska se oli suljettuna vuodesta 1996 vuoteen 2002. Sen vuoksi heidän viskiensä ikämerkinnät eivät pidä täysin paikkaansa. Esimerkiksi vuonna 2015 pullotettu 15-vuotias on todellisuudessa noin 19-vuotiasta, koska vuonna 2000 Glendronachilla ei tislattu viskiä. Vasta vuonna 2017 Glendronachin 15-vuotias on todella 15-vuotiasta – tosin mikään ei estä heitä silloinkin lisäämästä vanhempia tisleitä joukkoon.

Kuva: Whiskysite
Paitsi että vuonna 2017 Glendronach ei myy 15-vuotiasta perussarjaansa kuuluvaa tuotettaan. Äskettäin nimittäin ilmoitettiin, että 15-vuotiaan myynti lopetetaan noin kolmeksi vuodeksi. Syy on sama kuin muillakin NAS-viskeihin osittain siirtyneillä tislaamoilla: vanhaa viskiä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi kysyntään nähden. Arviolta vuonna 2018 (reilut 15 vuotta tislaamon uudelleenavaamisesta siis) heillä pitäisi olla taas tarpeeksi 15-vuotiasta viskiä.

Glendronach 15 yo Revival (46 %) on yleisesti varsin arvostettu viski. Ralf Mitchell, Ralfy Youtubesta, valitsi sen vuoden 2012 viskiksi ja vuonna 2009 se sai Malt Maniacsin hopeamitalin. Se on kokonaan oloroso-sherrytynnyreissä ikäännytettyä, ja kuten alkoholiprosentista voidaan päätellä, ei kylmäsuodatusta ole tehty.

Aluksi GD 15 tuoksuu lähinnä terävän sherryiseltä. Ei oikeastaan erityisen houkutteleva tuoksu, hieman pahvisen muovinen jopa. Hetken haistelun jälkeen alkaa kuitenkin löytyä vahvasti maraschino-kirsikkaa, makean kuivahedelmäistä toffeeta, mansikkaa, mausteista puuta, kanelia, savupaprikaa, ruutia, ananasta, pippuria ja hapokasta raparperia. Alun huono tuoksu häviää melko nopeasti.

Viski on melko terävää, makeaa ja jossain määrin öljyistä. Alkumaku on hieman epäselvän mausteinen – jopa mitäänsanomaton. Se taipuu kuitenkin äkkiä räikeään hedelmäisyyteen, jossa ananas ja sitruuna ovat vahvasti läsnä. Jälkimakuun siirryttäessä alkaa taas esiintyä kanelia ja lakritsaa, mutta kevyt hedelmäisyys pysyy taustalla. Maku on pitkä.

Vesi ei hirveästi muuta Glendronachin 15-vuotiasta mihinkään suuntaan. Siitä tulee hieman lempeämpää, mutta itse maut eivät pahemmin muutu.


Lyhyesti: Glendronach 15 yo Revival on loistava viski, jonka hienous piilee sen ihastuttavassa kehityksessä. Alkumaun mausteisuus kääntyy kohti räikeää hedelmäisyyttä, ja lopulta alun ja keskivaiheen maut tavallaan yhdistyvät herkulliseksi jälkimauksi.  Se on yllättävän fiksusti hinnoiteltu Alkossakin (tilausvalikoima): 70 euron pullohinta on alle kympin ulkomaiden hintoja korkeampi. Viski on ostamisen arvoinen. Ja nimenomaan nyt, koska kohta sitä ei enää saa, ja sitten kolmen vuoden kuluttua juoma voikin olla aivan erilaista kuin nyt.