perjantai 26. kesäkuuta 2015

Glenlivet Guardians' Chapter

Glenlivet Guardians’ Chapter

Joillain tislaamoilla on omia ”seurojaan”, joihin kuka tahansa voi liittyä.  Niiden avulla viskin ystävät voivat päästä ikään kuin lähemmäs tislaamoa ja sen toimintaa esimerkiksi yksityisten tastingien tai tislaamokierrosten kautta. Jäsenille voi olla myös yhteisiä keskustelupalstoja, joissa voi jakaa omia viskikokemuksiaan ja oppia muilta. Laphroaigin Friends of Laphroaig tarjoaa 30*30 cm neliön Islayn maata jokaiselle jäsenelleen. Glenlivetillä Guardians-jäsenet saavat olla mukana suunnittelemassa Guardians’ Chapter –viskiä.

Käytännössähän tuollainen toiminta on vain yksi tislaamon markkinointikeinoista, mutta mielestäni se on ihan mukava juttu. Seuraan kuuluminen ei kuitenkaan tarkoita täyttä sitoutumista vain sen tislaamon viskeihin, mutta sieltä voi varmasti saada jotakin hyvää tietoa itselleen. Samalla tislaamo kuitenkin hyötyy jäsenistä, koska monet varmasti vierailevat mieluiten tislaamolla, jolla on ikään kuin jotakin erityistä tarjottavaa juuri hänelle, seuran jäsenelle. Vierailijat luonnollisesti tuovat rahaa mukanaan.

Kuva: Wine-searcher
Guardians’ Chapter (48,7 %) on siis ihan tavallisten viskinjuojien ideoimaa viskiä.  Siinä on käytetty erilaisia tynnyreitä, mutta lähinnä bourbon- ja sherrytynnyreitä. Tuoksu jopa pelästyttää aluksi – aivan uskomattoman miellyttävää. Pehmeän mausteista toffeeta ja hunajaa on niin paljon, ettei heti edes uskoisi. Digestive-keksinen maltaisuus ja voi sopivat täydellisesti niiden rinnalle. Taustalla on hillitysti turkish delight –tyylistä hedelmää. Vesilisä korostaa sherryistä mausteisuutta ja kuivattua hedelmää hieman.

Tuoksusta odottaisi ja erityisesti toivoisi hyvin makeaa viskiä. Onneksi maistaessa ei joudu pettymään – viskin yleisilme on makean toffeinen. Kuitenkin jonkinasteinen salmiakkisuus (siis ihan ammoniumkloridi, NH4Cl) tuo kuivan oloisen elementin mukaan. Suutuntuma on todella täyteläinen, mikä sopii vallan mainiosti pehmeän toffeen kanssa yhteen. Onneksi tämä Guardians’ Chapter on kylmäsuodattamatonta. Speysidelle ja Glenlivetille tyypillistä hedelmää ei vieläkään juuri löydy lukuun ottamatta pientä vihreää omenaisuutta. Vesitilkka sitä hieman korostaa, mutta veden kanssa kannattaa olla varovainen; sen myötä viskin supertoffeepommitus kärsii helposti.


Lyhyesti: Glenlivetin Guardians’ Chapter on ihan tavallisten viskiharrastajien suunnittelema tisle, jossa mausteinen toffee ja hunaja ovat tärkein juttu. Vaikka niitä on vähättelevästi sanoen paljon, on viski kuitenkin mukavan tasapainoinen. Juoma on siis erinomaista! Valitettavasti saatavuus on kovin huono rajallisen tuotantomäärän vuoksi. Pullon hinta on jossakin 70–100 euron välillä. Ravintoloissa kannattaa pitää silmä tarkkana, koska tämä on kyllä maistamisen arvoista.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Hazelburn 12

Hazelburn 12

Hazelburn on Springbankin tislaamon uusin tuotemerkki: ensimmäiset Hazelburnit tislattiin vuonna 1997. Tai itse asiassa Hazelburn-viskiä tuotettiin noin vuosisadan verran jo ennen vuotta 1926. Tuolloin Hazelburn oli kuitenkin oma itsenäinen tislaamonsa. Nykyään se on vain yksi Springbankin kolmesta tuotemerkistä ­– käyännössä siis nimi on ainoa säilynyt asia.

Kuva: Springbank
Toisin kuin skottiviskit yleensä, Hazelburn on kolmesti tislattua. Ylimääräinen tislauskerta tekee viskistä hieman kevyempää aromimaailmaltaan. Hazelburnin maltaiden kuivaamiseen ei myöskään käytetä turvetta, joten savua ei kannata odottaa. Poikkeuksellinen valmistustyyli johtuu siitä, että tislaamon omistavan J. & A. Mitchell Companyn tuotantopäällikkö, Frank McHardy, on aiemmin työskennellyt irlantilaisessa tislaamossa. Tällainen perinteistä poikkeava viskinvalmistus on mielestäni mainio juttu. Uusia tyylejä ja tapoja on hyvä kokeilla – kuka tietääkään, minkälaisia herkkuja siitä voikaan syntyä!

Hazelburn 12 (46 %) tuli markkinoille vuonna 2009. Se on sekoitus sherry- ja bourbontynnyreissä ikäännytettyä viskiä. Kolmesta tislauskerrasta johtuen tuoksu on hyvin kukkainen ja kepeä. Mukavaa sitrusta sekä vaniljaa ja raikasta kurkkua löytyy hieman pesuainemaisen pirteän hedelmäisyyden rinnalta. Ohessa on myös runsaasti rypäleistä brandymäisyyttä mitä ilmeisimmin sherrytynnyreiden vuoksi.

Viski on makean täyteläinen, mutta kuitenkin kevyt. Sama brandymäisyys tuntuu myös maussa. Se ei kuitenkaan ole sellaista kellarisen tunkkaista tai märän puun oloista, kuten joskus viskeissä, vaan enemmänkin vain pirteä vivahde – joskin melko selvä sellainen. Kukkaisuus, banaani, nektariini ja vihreä omena varmistavat viskin viriiliyden.


Lyhyesti: Hazelburnin 12-vuotias mallas on kuin kevyttä viskistä brandyä, jossa on uitettu isoa kukkapuskaa ja hedelmiä. Oikein hyvää viskiä, vaikkei ehkä erityisen mieleenpainuvaa. Alko ei tällä hetkellä myy ensimmäistäkään Hazelburniä, mutta nettikaupoista sitä näyttäisi löytyvän alle 70 eurolla. Se on vielä juuri maksettava hinta. Etenkin, jos ottaa huomioon, että raha menee hyvään paikkaan: erittäin aidosti ja käsityönä mielenkiintoisia viskejä tekevälle tislaamolle.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Caol Ila 12

Caol Ila 12

Caol Ila saa nimensä Islayn salmesta, jonka rannalla se sijaitsee vajaan parin kilometrin päässä Port Askaigin satamakylästä. Tislaamo on perustettu vuonna 1846, mutta nimi Caol Ila tuli käyttöön varsinaisesti vasta 11 vuotta myöhemmin, kun sekoitusyhtiö Bulloch Lade osti sen. Muutamien omistajanvaihdosten jälkeen tislaamo on nykyään Diageon omistuksessa.

Caol ila on selvästi suurin viskintuottaja Islaylla. Vuoden 1972 isossa remontissa koko tislaamo käytännössä purettiin ja tislauspannujen määrä nostettiin kahdesta kuuteen, kolmeen wash ja kolmeen spirit stilliin. Lähes kaikki Caol Ilan tislaama viski menee kuitenkin sekoitteisiin, joista Johnnie Walker lienee mainittavin.

Kuva: Whiskysite
Caol Ilan 12-vuotias (43 %) on Islayn tyyliin savuinen. Savu on kuitenkin melko hillittyä, koska viskin tislaaminen lopetetaan hieman tavallista aiemmin, jolloin raskaimmat fenoliyhdisteet eivät pääse mukaan. Caol Ilan viskeihin kuuluu myös keveys, joka johtuu siitä, että tislatessa viskiä aletaan ottaa talteen aiemmin kuin yleensä. Karkeasti yleistäen voisi sanoa, että tislauksen alkuosassa saatavat aromit ovat kevyen kukkaisia ja tislauksen lopulla maut ovat voimakkaampia ja raskaan savuisia.

12-vuotiaassa ovat hedelmät, kuten banaani ja päärynä, selkeästi läsnä. Vaikka käytetyt tynnyrit ovatkin refill eli jo toiseen kertaan täytettyjä bourbontynnyreitä, löytyy tuoksusta myös tammea. Nokinen savu tietysti sitoo kaiken yhteen.

Suutuntuma on pehmeähkö ja hieman vetisen oloinen. Viski on melko makea. Täyteläinen karkkinen hedelmäisyys sopiikin siihen hyvin. Jopa speysidemaisen hedelmämössön lisäksi erityisesti ananas erottuu maussa. Jonkinasteista merellisyyttä (suolaa) on myös aistittavissa, vaikka Caol Ilan kaikki viskit ikäännytetäänkin mantereella Diageon varastoissa. Lievästi palvikinkkuinen ja nokinen savu on tietysti koko ajan esillä.

Jälkimaku on lyhyt ja tylsä; siinä on lähinnä vain suolaisuutta.


Lyhyesti: Caol Ila 12 yksi keveimmistä Islay-viskeistä, ja lempeytensä vuoksi se voisikin olla hyvä savuviskeihin ja Islayn saareen vasta perehtyvälle.  Toisaalta aloittelijan kannattaa myös ehdottomasti kokeilla suoraan jotain supersavupommia, joka ei ainakaan jätä savuisuudellaan kylmäksi. Tämä Caol Ilan peruspullote on perushyvä viski ja tällä hetkellä Alkon halvin ostamisen arvoinen savuinen mallasviski Taliskerin ohella. Hintaa 0,7 litran pullolla on tällä hetkellä viisikymppiä. Viskin saatavuus on ensiluokkaisen hyvä.

torstai 18. kesäkuuta 2015

Bunnahabhain 12 yo

Bunnahabhain 12

Bunnahabhain teki vuonna 2010 päätöksen, että heidän viskinsä tulee olla mahdollisimman käsityötyylisesti pullotettua. Tai itse asiassa päätöksen teki tislaamon omistava Burn Stewart Distilleries, joka päätti alkaa pullottaa kaikki mallasviskinsä ilman kylmäsuodatusta, eli vähintään 46 prosenttisena, ja luonnollisen värisenä. Burn Stewart omistaa Bunnahabhainin lisäksi Tobermoryn, Ledaigin ja Deanstonin sekä sekoiteviskit Scottish Leader ja Black Bottle. Blendien kohdalla käsityöläistyylistä voidaan kuitenkin poiketa, ja ne ovatkin hieman värjättyjä ja 40 prosenttisia.

Kuva: OurCellar
Ennen tuota muutosta Bunnahabhainin 12-vuotiaskin pullotettiin kylmäsuodatettuna ja minimivahvuisena, 40 prosenttisena. Arvostan Burn Stewartin päätöstä kovasti, koska Bunnahabhaininkin taso on varmasti noussut sen myötä. Kylmäsuodatuksen ohentama suutuntuma ei vaan yksinkertaisesti toimi kuin hyvin harvoissa viskeissä.

Vaikka Bunnahabhain kahdentoista (46,3 %) pullo onkin tummanpuhuva (siitäkin muuten plussaa, että pullo on tumma; tummaan pulloon ei pääse mahdollisesti viskiä muuttavaa tai jopa pilaavaa valoa yhtä paljoa) ja joku voisi pitää sitä tavallaan synkän näköisenä, on viskin aromimaailma pirteän kukkainen. Kevyt sherryisyys tuntuu hyvällä tavalla saippuaisen kukkaisuuden rinnalla mukavana rusinaisuutena ja hajuvetisenä mausteisuutena. Meren läheisyys käy ilmi hennon merileväisyyden myötä. Vesitilkka ja varttitunti lisäävät mausteisuutta ja tuovat esiin pähkinää sekä kuivattua banaania.

Suussa viski tuntuu pehmeältä ja Bunnahabhainille tyypillinen lempeä kukkainen linja pysyy, vaikka se onkin maussa hieman vaahtokarkkisempaa. Hentoa vaniljaisuutta ja mintun lehtiä on myös aistittavissa. Loppua kohden suutuntuma terävöityy vähän.


Lyhyesti: Taisin olla yksin mielipiteeni kanssa tastingissa, kun olin sitä mieltä, että 12-vuotias Bunna on parasta 12-, 18- ja 25-vuotiaista. Erityisesti 18-vuotias ja kyllä 25-vuotiaskin ovat hyviä, mutta hinta ja laatu kohtaavat parhaiten 12-vuotiaassa. Sen pirteä kukkaisuus ja kevyt sherryisyys ovat hyvin tasapainossa ja suutuntuma on miellyttävä. Alkossa pullo maksaa hiukan alle 60 € ja ulkomailla (eli myös nettikaupoissa) hinnasta voi ottaa noin 10–20 € pois. 60 euroa on melko kova hinta, mutta kyllä sen vielä juuri voisi maksaa. Sen sijaan alle 50 eurolla Bunnahabhain 12 on jo varsin hyvä ostos.