perjantai 31. heinäkuuta 2015

Glenmorangie 18 yo Extremely Rare

Glenmorangie 18 yo Extremely Rare

Nykyään viskin ikäännyttäminen on tarkasti suunniteltua. Aiemmin tynnyreinä käytettiin periaatteessa ihan vaan niitä, mitä satuttiin löytämään. No, kalatynnyrit jätettiin ehkäpä väliin. Tynnyrit olivat vanhoja oluttynnyreitä ravintoloilta ja panimoilta, rommitynnyreitä merimiehiltä, käytettyjä viskitynnyreitä, viinitynnyreitä Euroopasta ja mitä nyt mistäkin tuli vastaan.

Alun perin viskejä pidettiin tynnyreissä vain käytännöllisistä syistä – tynnyri oli mitä mainioin paikka säilöä tehtyä juomaa. Myöhemmin säädettiin kuitenkin laki määräämään, että viskiä on ikäännytettävä vähintään kolme vuotta ainakin kertaalleen aiemmin käytetyssä tammitynnyrissä. Skottiviskin pitää olla myös Skotlannissa ikäännytettyä. Toisinaan viskien annettiin kuitenkin olla tynnyrissä vain minimiaika, koska juomalta ei varsinaisesti odotettu korkeaa laatua (hauska trivia: joskus 1500-luvulla Ylämaiden viskit saattoivat olla jopa myrkyllisiä; Alamaiden viskejä pidettiin tasokkaampina).

Turussa kannattaa suunnata Kerttulin Kievariin
1900-luvun lopulla ja erityisesti 2000-luvulla ihmiset ovat alkaneet vaatimaan viskiltään enemmän – laadulle on kysyntää. Siksi viskin tynnyröintikin on nykyään pitkälle kehittynyttä. Sen sijaan, että otettaisiin jokin satunnainen kadunkulmasta löytynyt tynnyri, voidaan jopa tynnyriin käytetyn tammen kasvualue valita hehtaarin tarkkuudella.

Glenmorangien 18-vuotias (43 %) on hyvä esimerkki viskistä, jossa tammi on tarkasti valittua. Glenmorangie tekee yhteistyötä yksityisten amerikkalaisten metsurien kanssa. Metsurit kaatavat puita tarkasti valituilta alueilta Missourin osavaltiossa, Ozark-vuorten rinteiltä. Puut sahataan lankuiksi ja kuljetetaan kuivumaan Louisvilleen, Kentuckyyn, missä niistä tehdään tynnyreitä. Sieltä ne kuljetetaan Tennesseen osavaltioon Jack Daniel’sille. Kun Jack Daniel’s on käyttänyt tynnyrit, ne puretaan ja kuljetetaan Skotlantiin uudelleen koottaviksi. Kokoa kasvatetaan 200 litrasta 250 litraan vaihtamalla päätylevyt suurempiin, ja sen jälkeen Glenmorangie voi täyttää ne tisleellään.


Jack Daniel’s –tynnyreissä viski viettää 15 vuotta, jonka jälkeen noin 30 % siitä siirretään Oloroso-tynnyreihin, ja kolmen vuoden kuluttua kummatkin viskit yhdistetään.

18-vuotiaassa Glenmorangiessa huomaa välittömästi, että valmistusprosessiin on nähty vaivaa ja on oikeasti haluttu tehdä hyvää viskiä. Tuoksu on aivan uskomattoman hillitty ja tasapainoinen. Tammen mausteisuus, elegantti hedelmäisyys, hento marjaisuus, raikas omena, hunaja ja vanilja ovat kaikki täydellisessä tasapainossa. Kaiken ympärillä tuoksuu erinomaisen kermainen appelsiinivanukas.

Viskin maku on suoraan samassa linjassa tuoksun kanssa. Se on pehmeän hedelmäinen, punaviinimarjainen, hennon tamminen, viheromenainen ja hillityn hedelmätoffeinen. Kaikki on taas nätisti tasapainossa. Suutuntuma on täyteläinen ja suht öljyinenkin mutta hillitty. Viski on makeahkoa, mikä sopii sille mainiosti. Maku on melko pitkä, ja loppua kohden alkaa löytyä sitruunan kuorta.

Vettä ei oikeastaan ole tarvetta lisätä. Se tuo tuoksuun hieman suolaisuutta ja kurkun kuorta. Maku makeutuu hieman ja sieltä löytyy miellyttävää mandariinimarmeladikarkkia.

Lyhyesti: Glenmorangie 18 yo Extremely Rare on erinomainen hieman mausteinen ja hedelmäinen viski. Kaikki maut ja tuoksut ovat täydellisesti tasapainossa, ja kokonaisuus on lamaannuttavan hienostunut ja siisti. Hintaan katsomatta tämä on loistava viski, ja hintaan katsoessa vaan yllättyy: tämähän on hyvin kohtuullisesti hinnoiteltua! Alkon tilausvalikoimasta pullon saa alle 95 eurolla ja netistä sekä muun muassa laivalta pullo maksaa parhaimmillaan noin 70 €. Samassa voidaan myös hämmästellä Extremely Rare –lisänimeä – eihän tämä mitään äärimmäisen harvinaista ole. Kauaa ei tule menemään, että minulla on pullo tätä hyllyssäni.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Glenmorangie The Original

Glenmorangie The Original

Glenmorangie on Speyside-tislaamo, joka on virallisesti perustettu vuonna 1843. Tai siis tuolloin William Matheson sai itselleen tislausluvat, mutta sanotaan, että samalla paikalla olisi tislattu viskiä luvatta jo vuodesta 1705. Voi pitää paikkaansa tai voi olla pelkkä markkinointikikka. ”Meidän viskimme juontaa juurensa 1700-luvun alkuun” kuulostaa siltä, että perinne on pitkä ja kysyntää on riittänyt jo kauan.

Kysyntää Glenmorangielle kyllä on. Itse asiassa se on myydyin mallasviski Skotlannissa. Se on ollut hyvin suosittua pitkän aikaa: jo vuonna 1880 Glenmorangieta vietiin Yhdysvaltoihin saakka. Tuohon aikaan alle 40 vuodessa  noin laajan markkina-alueen saaminen ei ollut mikään itsestäänselvyys. Glenmorangie oli muuten ensimmäinen mallasviski Alkon valikoimissa muistaakseni 1980-luvulla (tuosta en mene aivan takuuseen; se saattoi olla 90-luvun alkuakin).

Nykyään Glenmorangie tunnetaan useista erilaisista jossakin tynnyrissä viimeistellyistä viskeistä. Tynnyriviimeistely oli vielä 1980-luvulla harvinaista, mutta 1990-luvulla se yleistyi erityisesti Glenmorangien vuoksi.

Kuva: The Whisky Barrel
Glenmorangien The Original (40 %) on tullut myyntiin periaatteessa vasta vuonna 2007. Todellisuudessa sitä on myyty jo useita vuosikymmeniä. Aiemmin se oli vain erilaisessa pullossa ja ilman The Original –nimeä, pelkällä ikämerkinnällä. Kyseessä on siis 10-vuotias viski. Sitä ei ole viimeistelty missään tynnyrissä.

Glenmorangien 10-vuotias on yksi niistä viskeistä, jotka suorastaan naurattavat, kun lasia lähestyy. Tämän karkkisempaa viskiä ei ihan hevillä löydetä. Makean vaahtokarkkinen ja täyteläinen hedelmäisyys hyökkää lempeästi nenään. Mansikka, päärynä, vanilja ja vadelma ovat hyvin esanssisia ja makeita. Oikeastaan ne muistuttavat hattaraa aika paljon.

Maussa sama hedelmätykitys jatkuu. Vanilja ja päärynä, mansikka ja vadelma suorastaan jyräävät. Sitruunakin pilkistää sieltä hieman. Viski on yllättävän pehmeää, mikä sopii vallan mainiosti. Toisin kuin tuoksussa, maussa on myös mäntyistä pihkaisuutta. Voimakkaasta hedelmäisyydestään huolimatta The Original on aika kevyttä. Glenmorangien tislauspannut ovat Skotlannin korkeimmat, mikä selittää keveyttä.


Lyhyesti: Glenmorangie The Original on aivan hullun hedelmäkarkkista viskiä. Valitettavasti kokonaisuus jää yksinkertaiseksi, mutta toisaalta hirveää moniuloitteisuutta ei suuresti massatuotetulta perustuotteelta kannata odottaakaan. Glenlivetin 12-vuotiaan tavoin tämä toimii hyvin ”nollausviskinä” – tosin suun, ei pään. Sen voi ottaa jonkin toisen viskin rinnalle, jotta saa suusta kaikki muut maut pois ja pääsee kunnolliseen maisteluvalmiuteen. Tämä on juuri sen tasoista viskiä kuin siltä voisi ja pitäisi odottaa. Hyvinkin ostamisen arvoista (Alkosta noin 50 €), mutta ei mitään supererikoista. Aikuisten hedelmäkarkkia.

Aberlour 18

Aberlour 18

Aberlour on tislaamo, joka osaa mielestäni yhdistää pirteän karkkisen Speyside-tyylisen hedelmäisyyden sekä hienostuneen mausteisuuden ja sherrytynnyrit erinomaisesti. Huonoja viskejä tai suuria pettymyksiä en ole Aberlourilta joutunut maistamaan. Heidän viskinsä ovat myös kohtuullisesti hinnoiteltuja: perustuotesarjan halvin, 10-vuotias, maksaa Suomessakin vain hiukan yli neljäkymppiä eikä kalleinkaan, 18-vuotias, ole Alkossa kuin reilut 90 €. 12- ja 16-vuotiaat sekä A’bunadh’t sijoittuvat jonnekin sinne välille.

Kuva: Master of Malt
Aberlourin 18-vuotias (43 %) on alun perin vain Ranskassa myyty tuote. Alkon valikoimiin se pääsi vuoden 2011 lopulla, vaikka sen myyntiä laajennettiin Ranskan ulkopuolelle jo hieman aiemmin. Se on viettänyt kaikki 18 vuottansa bourbon- ja sherrytynnyreissä. Suhdetta ei kerrota, mutta viinitynnyreitä on käytetty kyllä varmasti enemmän.

Tuoksu on, ei yllättäen, terävän sherryinen. Jokseenkin Aberlourin tyylisesti sherryisyys on hieman ruosteisen oloista. Kuivattu hedelmäisyys on selvää, mutta vähän epämääräistä. Ruskean omenan ja appelsiinimarmeladin erottaa parhaiten. Taustalla on häivähdys märkää saviruukkua tai sen tyylistä ”kivisyyttä”.

Maku muistuttaa hämmentävän paljon tummaa rommia. Se yllättää – kovin positiivisesti. Suutuntuma on valitettavasti melko ohut, ja viski on kuivahko. Ylikypsä appelsiinimössö ja –marmeladi eivät tuo varsinaista pirteyttä viskille – ne ovat enemmänkin hienostuneita ja kitkeriä ja taipuvat kuivatun hedelmäisyyden suuntaan. Sherrytynnyreistä tulee pienen pientä rikkisyyttä.

Maku on lyhyt. Jossakin jälkimaun alussa maku muuttuu pieneksi hetkeksi tuoreen hedelmäiseksi, mutta se häviää äkkiä ja viski muuttuu kuivaksi ja hieman tasapaksuksi.

Veden lisääminen tuo tuoksuun kuivahedelmäistä toffeeta ja hajuvesimäistä mausteisuutta. Mausta alkaa erottua mantelia ja kuivattua mansikkaa.


Lyhyesti: Aberlour 18 on ihan kiva kuivatun hedelmäisen sherryinen ja maultaan hieman rommimainen viski, vaikka rehellisesti sanottuna se oli pienoinen pettymys. Käytännössä minulla oli vain odotukset liian korkealla. Vaikka makuja ja hajuja löytyy etsiessä melko paljonkin, on Aberlour 18 jossain määrin tylsähkö. Alkon hinnalla en itse ehkä ihan ostaisi koko pulloa, mutta esimerkiksi Whiskysiten 60 euron hinnalla voisin jo harkita ostamista.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Glenlivet Founder’s Reserve

Glenlivet Founder’s Reserve

Viskin kysyntä on kasvanut viime vuosina runsaasti. Erityisesti Aasian markkinat ovat osoittaneet suurta kasvua, ja se näkyykin muun muassa vain Aasian-markkinoille suunnattujen viskien myötä. Yhä useammat ihmiset harrastavat viskiä hieman enemmänkin kuin vain kumoamalla pullon Highland Birdiä joka perjantai – laatuviskejä tarvitaan siis entistä enemmän.

Lempialkoholijuomani suosiohan on erittäin hyvä asia, sillä sen vuoksi jopa ihan tavallisten baarien viskivalikoimat saattavat olla useammankin pullon kattavia, ja ylipäänsä viskien saatavuus on erittäin hyvä, jos vertaa vaikkapa vuosituhannen alkuun.

Toisaalta suuri kysyntä aiheuttaa ongelmansa tislaamoille: viskiä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Etenkin iäkkäämmät ikämerkityt viskit meinaavat loppua. Siksi monet tislaamot julkaisevatkin nykyään NAS-viskejä, joilla kysyntään saadaan vastattua, koska niitä voi ikään kuin laimentaa nuorillakin tisleillä. Muiden muassa Macallan, Glendronach, Bruichladdich ja Glenlivet on joutunut suuntaamaan valikoimaansa vaihtelevissa määrin ikämerkitsemättömiin viskeihin.

Kuva: Master of Malt
Glenlivet Founder’s Reserve (40 %) on tullut osittain 12-vuotiaan tilalle. Monissa maissa se on vain 12-vuotiaan rinnalla, mutta ainakin Briteissä ja Saksassa Founder’s Reserven on tarkoitus korvata 12-vuotias Glenlivet kokonaan. Periaatteessa korvaaminen alkoi jo tämän vuoden alussa, jolloin viski ilmestyi, mutta käytännössä ainakin vielä toukokuussa lähes teini-ikäistä Glenlivetiäkin sai monista kaupoista Saksassa.

Käytännössä aivan varmasti voidaan sanoa, että Founder’s Reserve on alle 12-vuotiasta. Se on suurimmaksi osin ensimmäisen täytön bourbontynnyreissä ikäännytettyä, mutta sherryäkin on varmasti hieman käytetty.

Founder’s Reserven tuoksu on yllättävän samanlainen kuin 12-vuotiaankin: se on pääpiirteittäin raikkaan hedelmäinen. Founder’s Reserve on kuitenkin rusinaisempi ja toffeetakin siinä on enemmän. Ananas ja päärynäinen vanilja ovat selkeimmät hedelmäiset tuoksut. Tuo vanilja sulautuu miellyttävästi toffeisuuden kanssa yhteen. Myös ohutta tammisuutta on havaittavissa.

Suutuntuma on todella laiha. Tuntuu suorastaan siltä, että suussa olisi väljähtänyttä vissyä.  Kivennäisvesi on myös siinä mielessä kuvaava sana, että viski on melko suolaisen oloinen – tai oikeastaan makean suolainen. Tuoksun hedelmäisyys on tietysti myös maussa dominoivana, mutta sekin on melko kevyttä. Maussa tuntuu pieni viinaisuuskin. Yleisesti makuskaala on kuitenkin hyvin kapea, ohut ja laiha. Viski on helppo.

Vettä ei tee edes mieli lisätä, mutta lisään kuitenkin. Ihan vaan nähdäkseni, mitä tapahtuu. No, kuten arvata saattaa, pienikin vesitilkka laimentaa maun lähes olemattomiin. Tuoksuun tulee lähinnä kevyttä alkoholisuutta ja makuun vähän vaniljaa.


Lyhyesti: Founder’s Reserven tuoksu on miellyttävä ja melko samanlainen kuin 12-vuotiaankin; siinä on kuitenkin enemmän rusinaa ja toffeeta, mutta aromien skaala ei ole yhtä laaja. Maku muistuttaa 12-vuotiasta Glenlivetiä, jota on jatkettu vodkalla. Ja sitähän tämä periaatteessa lieneekin. Hintaisekseen, noin 30–40 €, viski on ihan ok, mutta on se silti kyllä notkahdus Glenlivetin muuten pätevässä valikoimassa.