Black Bottle

Black Bottle

Black Bottle tuntuu olevan Suomessa hieman tuntemattomampi blendi, mikä sinällään on ihan ymmärrettävää, koska sitä ei ole täältä vielä kauaa saanut. 70 % viskistä jää Britteinsaarille. Ravintoloissakaan en itse ole siihen törmännyt muualla kuin Punavuoren Ahvenessa. Nykyään uudempaa Black Bottlea on kuitenkin saatavilla Alkon tilausvalikoimasta hintaan 33 €.

Black Bottlea on tehty vuodesta 1879. Tuohon aikaan oli tavallista, että pienet kaupat sekoittivat itse omat viskinsä, ja Black Bottlekin on alun perin syntynyt teehen erikoistuneen sekatavarakauppiaan myymälässä. Vaikka kauppa sijaitsikin Aberdeenissä, oli viski jo alusta alkaen savuinen. Tuolloin Speysiden ja lähialueiden viskit olivat yleisemmin turpeisia. Myöhemmin savuisuutta saatiin Islayn viskeillä (valmistajat sanovat vanhemmassa pullotteessa olevan kaikkia Islay-viskejä, pl. Port Ellen ja Kilchoman), mutta muutama vuosi sitten Black Bottle muuttui vähäsavuisemmaksi. Maun muutos tapahtui samaan aikaan, kun itse pullokin muutettiin takaisin mustaksi; vuonna 1914 pullo jouduttiin vaihtamaan vihreäksi, koska Saksasta ei enää sodan aikana saanutkaan mustia pulloja.

Vanhempi Black Bottle (40 %) tunnetaan savuisena sekoiteviskinä – eikä syyttä. Etenkin maussa pistävän nokinen ja hieman havuinen savu tulee ensimmäisenä esiin. Savua ei kuitenkaan ole ylitsepääsemättömän paljon, vaan sen alta löytyy jonkin verran makeaa (palanutta) sokeria, grillattuja vihanneksia ja mausteisuutta, kuten neilikkaa ja kanelia. Suutuntuma on yllättävän täyteläinen, mutta toisaalta terävä. Makukin on yllättävän pitkä; loppua kohden havuisuus ja ruoho alkavat nostaa päätään.

Tuoksun puolella löytyy enemmän tammea ja vaniljaa. Kevyttä puusavuakin on, mutta ei yhtään niin paljoa kuin maussa. Oletettavasti Islay-viskien vuoksi tuoksusta löytyy myös hentoa kalasatamaa: merilevää, suolavettä ja kalaa. Ei mitenkään huonossa mielessä kuitenkaan.

Uudempi Black Bottle (40 %) on aivan eri juomaa. Tuoksussa on jonkin verran kuivattua banaania, puulakkaa ja tuoretta hedelmää. Savua ei ole. Maku on erittäin mausteinen: on kanelia, kardemummaa, mustaa irtoteetä, kuminaa ja jopa ruista. Savua ei löydy vieläkään.

Uusi pullo
Kuva: The Whisky Exchange

Uudempi pullote on myös pehmeämpää kuin vanha. Itse asiassa vanhan Black Bottlen kanssa olen useasti tehnyt niin, että kaadan lasillisen jo muutamaa tuntia ennen juomista ja lisään reilusti vettä. Laitan lasin päälle kannen ja annan olla. Tämä pehmentää viskiä erittäin paljon. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen temppu viskille, joka muuten vaikuttaa turhan rujolta. (Glenfarclas 105:llä olisi hauska kokeilla.) Uudempi Black Bottle ei kuitenkaan tarvitse välttämättä ollenkaan vettä.

Black Bottle lienee edelleen suurilta osin Islay-viski. Bunnahabhain on nimittäin sen tärkein yksittäinen ainesosa. Pullonvaihdoksen myötä savuisempia viskejä kuitenkin vaihdettiin mausteisempiin ja savuttomiin tisleisiin. Yhteistä sekä uudemmalle että vanhemmalle versiolle on kuitenkin suhteellisen korkea mallasviskipitoisuus.

Lyhyesti: Black Bottle on käynyt läpi merkittävän muodonmuutoksen. Muutos ei kuitenkaan ole varsinaisesti ollut huonoon tai hyvään suuntaan – tyyli on vain muuttunut. Itse pidän mausteisesta uudesta pullotteesta enemmän, mutta on savuisessa vanhassakin versiossa puolensa. Viron 19 € hintaan tuo vanha pullo oli loistava ostos. Alkon 33 € tuosta uudesta tuntuu kuitenkin aika kovalta hinnalta. Luonnollisesti kummaltakaan ei kannata kuitenkaan odottaa mitään tajunnanräjäyttävää kokemusta.

Ps. Älkää missään nimessä antako halvan hinnan ja blend-merkinnän pelästyttää. Black Bottle on loistava esimerkki siitä, että sellainenkin viski voi olla hyvää.