Springbank 10
Campbeltown
on lounais-Skotlannissa sijaitseva vähän vähemmän tunnettu viskialue. Aiemmin
Campbeltownissa oli lähes kolmekymmentä tislaamoa, mutta nykyään niitä on vain
kolme: Glen Scotia, Glengyle ja Springbank. Glengylen viskit kulkevat nykyään
nimellä Kilkerran. Springbank valmistaa itsensä nimisen viskin lisäksi myös
turpeista Longrow’ta sekä kolmesti tislattua turpeetonta Hazelburnia.
Savuisuuden puolesta Springbankit osuvat jonnekin noiden kahden välimaastoon.
Pidän
Springbankin tuotteista ainakin paperilla erittäin paljon. Kaikki viskit ovat
luonnollisen värisiä, niitä ei ole kylmäsuodatettu ja alkoholiakin on aina
vähintään 46 %. Enemmän alkoholia tarkoittaa teoriassa enemmän makua. Springbank on yksi harvoista tislaamoista, jotka tekevät itse kaiken mallastamisesta pullotukseen. Springbank tekee myös monipuolisesti viskejä: he käyttävät paljon erilaisia tynnyreitä
(kuten calvados-, rommi-, port- ja punaviinitynnyreitä), ja kaikki kolme
viskimerkkiä ovat riittävän erilaisia. Hazelburn on kevyen kukkaista, koska se
on tislattu irlantilaistyyliin kolmesti, Longrow on erittäin savuista ja
Springbank on mielenkiintoisesti kaksi ja puoli kertaa tislattua. Osa low wineista eli kerran tislatusta
viskistä kaadetaan takaisin ensimmäiseen tislauspannuun, jolloin lopulta osa
viskistä on periaatteessa kolmesti tislattua.
Springbank 10 (46 %) on Springbankin
perustuote. Muistaisin jostain joskus lukeneeni tai kuulleeni, että viidesosa
siitä olisi ikäännytetty sherrytynnyreissä ja loput 80 % bourbontynnyreissä.
Sellainen sekoitussuhde tuntuisikin ihan järkevältä maun perusteella.
Oma pulloni on hämmentävän täynnä. |
Tuoksun
savu ei ole ujoa. Etenkin vähän reilummin nuuhkaistessa (tiedän, niin ei
kannata tehdä, koska silloin lähinnä alkoholi pistelee nenää) savu on runsasta.
Savu yhdistyy hyvin syksyiseen sateen jälkeisen metsän tuoksuun – on siis
märkiä lehtiä ja palaneita oksia. Bourbontammi tuo oman tuoreen tammisuutensa
ja ehkä ihan vähän vaniljaa. Tuoksussa on myös jonkin verran niin vihreää kuin
ruskeaakin omenaa. Hetken haistelun jälkeen löytyy paprikajauhetta ja kanelia.
Vettä lisäämällä savu hälvenee (pun intended), ja sen tilalle tulee räväkän
punaista viinimarjaa.
Suutuntuma
on öljyinen. Viski on melko terävää ilman vettä – eihän se ole kuitenkaan kuin
yhden vuosikymmenen ikäistä ja prosenttejakin on kuusi yli minimirajan. Maku on
tuoksua hedelmäisempi. Hunajameloni kuljettaa loistavasti esanssista mansikkaa
ja päärynää – tuoksun vihreä omena maistuu myös. Vesi korostaa hedelmää
entisestään. Jo suhteellisen pieni
vesitilkka auttaa pehmentämään Springbankin kymppiä nopeasti, vaikka pieni
terävä puu ja savu jääkin jäljelle. Maku on suht pitkä, mutta lopussa suuhun
jää lähinnä suolaisuutta.
Lyhyesti: Springbankin kymmenvuotias on
erinomaista. Se vaatii jonkin verran aikaa – täytyy haistella ja maistella
rauhassa – mutta vain siksi, että siinä on niin paljon kaikkea. Etsi siitä
sitten savua tai omenaa niin sitä kyllä löytyy. Vähän ”epämääräinen” aromi voi
toisaalta olla heikkouskin, koska mitään selvää suuntaa ei välttämättä heti löydy.
Toisaalta itse pidän tästä juuri sen monipuolisuuden vuoksi. Nettihinnan
ollessa parhaimmillaan 40 € on Springbank 10 aivan suoraan sanottuna hirmusen
hyvä ostos. Jos sinulta ei tätä vielä löydy, niin hopi hopi tilaamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti