Balblair 2003

Balblair 2003

Jo vuonna 1790 perustettu Balblair on valitettavasti melko tuntematon tislaamo monille. Nimi saattaa olla tuttu, mutta itse viskiä tulee vain harvoin vastaan. Minulle Balblair on jättänyt niin hyvän kuvan, että sitä on ehdottomasti maistettava aina mahdollisuuden tullen. En nyt millään muista, minkä vuoden erää maistoin joskus aiemmin, mutta  se oli aivan uskomattoman pehmeää linnunmaitoa.

Balblairilla ei varsinaisesti ole yhtäkään niin sanottua perustuotetta. He julkaisevat ainoastaan tietyn määrän jonain tiettynä vuonna tislattua viskiä kerrallaan, ja uusia eriä tulee epätasaisin väliajoin muutaman kerran vuodessa. Siitä tulevat myös Balblairien nimet: jokainen erä nimetään tislausvuoden mukaan. Pullossa lukee myös pullotusvuosi, joten viskit voidaan laskea ikämerkityiksi. Balblair 03 on pullotettu vuonna 2013, joten se on 10-vuotiasta.

Kuva: Balblair

Balblair 2003 (46 %) on luonnollisen värinen eikä sitä ole kylmäsuodatettu. Alkoholiprosentti 46 on lähes varma merkki kylmäsuodattamattomuudesta, koska se on käytännössä matalin alkoholipitoisuus, jossa kylmäsuodattamaton viski voidaan pullottaa. Sitä laimeampi viski olisi sameaa, eikä sellainen olisi erityisen houkuttelevaa monien mielestä. Laimenemisen vuoksi kylmäsuodattamattomat viskit muuttuvat sameiksi, kun niihin lisää vettä.

Vuoden 2003 Balblair on ikäännytetty kokonaan toisen täyttökerran bourbontynnyreissä. Tynnyrit ja nuori ikä lisäävät itse tisleen merkitystä, ja sen myös huomaa. Tuoksu on kevyt. Hyvin voimakas kukkaisuus sopii täydellisesti yhteen kevyen Highland-tyylisen kaurakeksisyyden kanssa. Jos kukkaisuutta pitäisi tarkentaa, tulisi mieleen raaka omena, joka on dipattu limettimehuun.

Maussa kukkaisuus on vielä tuoksuakin voimakkaampaa, mutta mallas jää hieman pienemmälle. Alku on mansikkaisen makea, mutta suunta on hyvin nopeasti kuivumaan päin. Todella raikas ja ehkä hieman raaka omenaisuus on maussakin pienen raikkaan maltaisuuden kanssa läsnä. Lyhyt maku kääntyy ruohoiseksi, mutta sekin häviää melko nopeasti suusta.

Vettä kannattaa lisätä harkiten. Pieni tilkka tekee hyvää, koska se tekee Balblair nollakolmosesta juuri sitä superpehmeää viskiä, jota odotin. Mutta jo muutama teelusikallinen ohentaa koko viskin käytännössä vedeksi – maku häviää lähes kokonaan. Muutaman vesipisaran jälkeen Scotch mist on tosiasia, ja väri muuttuu jopa keltaiseksi. Hämärässä Koulussa viski alkoi näyttää hieman limoncellolta!

Lyhyesti: Balblair 2003 on kuin hento kukkakimppu. Liika kastelu tappaa sen, mutta voimissa ollessaan se tuoksuu miellyttävän kesäiseltä. Viski jää kuitenkin hieman yksipuoliseksi; olisin toivonut muutaman tuuman enemmän leveyttä makuskaalalle. Balblair ei silti vieläkään päässyt pettämään – ostan niitä jatkossakin aivan suoralta kädeltä, kun vaan tilaisuus tulee. Alkosta saa tällä hetkellä tilausvalikoimasta vain 1983 ja 1990 versioita, mutta nettikauppojen Balblair-valikoimat tuntuvat olevan varsin hyviä. 2003 vuoden tisleen hinta pyörii 50 euron hujakoilla, mikä on mielestäni juuri sopiva hinta.