Vakka-Suomen Panimo Sibelius

Vakka-Suomen Panimo Sibelius

Vuosi 2015 on Suomen kansallissäveltäjän, Jean Sibeliuksen, juhlavuosi. Sibelius syntyi vuonna 1865, joten tänä vuonna suomalaisen musiikin päivänä 8.12. hän täyttäisi 150 vuotta. Eipä kuitenkaan täytä, sillä hän kuoli jo vuonna 1957. Juhlavuoden kunniaksi Sibeliusta esitetäänkin poikkeuksellisen paljon – tosin tavallisenakin vuonna Sibelius kattaa lähes puolet Suomessa esitetystä suomalaisesta taidemusiikista.

Myös uusikaupunkilainen Vakka-Suomen Panimo on huomioinut Jannen juhlavuoden. Prykmestar-oluista tunnettu panimo valmistaa sen kunniaksi Sibelius-olutta, joka on ilmeisesti panimon ensimmäinen 0,33 litran pullossa oleva olut; kaikki muut ovat puolen litran pulloissa. Sibelius ei myöskään ole Prykmestar-niminen, toisin kuin panimon muut oluet. Se on tyyliltään vaalea lager, jota on maustettu katajalla.

Pullo on ihan hieno, mutta se ei ihan riitä

Pullon etiketissä on pitkät tarinat Sibeliuksen alkoholinkäytöstä – joka oli muuten niinkin runsasta, että hän muutti Helsingistä Järvenpäähän, Ainolaan,  pakoon rankkaa elämää vuoden 1904 syksyllä. Pullosta ei kuitenkaan käy ilmi edes mitä tyyliä olut edustaa. Siinä lukee vain ”täysmallasolut”. No, hintaa ei ole kuin 2,50 euroa ja kyseessä on hyvä säveltäjä niin miksei.

VASP:n Sibelius-olut (4,5 %) ei pahemmin vaahtoa kaadettaessa. Hyvä niin, koska mielestäni vaahto on yleensä vain juomisen tiellä. Väri muistuttaa mitä tahansa massalageria. Tuoksu sopii bulkkiolutmaiseen väriin: se on aika heikko ja lähinnä maltainen. Aluksi tuoksu kuitenkin jopa yllättää täyteläisyydellään; se kuitenkin latistuu äkkiä. Maltaisuus muistuttaa hieman kiukaalle kaadettua olutta. Humalointi on melko vähäistä ja hieman ruohoista, joskin lasin tyhjetessä se alkaa korostua. Tekisi mieli sanoa, että tuoksusta löytyy minimaalisen pieni inaus katajaa, mutta jätän sanomatta.

Makukin muistuttaa paljon mitä tahansa suomalaista keskiolutta. Sibelius-olut ei kuitenkaan ole erityisen vetistä. Maltaisuus on yllättävän täyteläistä alkumaussa, vaikka sekin laihtuu äkkiä keski- ja jälkimakuun päästessä. Maltaan laihtuessa ruohoinen humala saa vähän enemmän tilaa, mutta sekään ei erityisesti toimi ilman kunnollista mallaspohjaa. Kataja ei maussakaan ole erityisen mainittava komponentti, mutta jälkimausta voi havaita pientä katajaista mausteisuutta. Lopuksi suuhun jää pieni katkeroisuus.

Lyhyesti: Sibelius-olut on käytännössä kuin mikä tahansa massatuotettu vaalea lager, mutta hieman täyteläisempi – onhan se sentään täysmallasolut ilman lisättyä tärkkelystä. Kataja ei valitettavasti tunnu käytännössä ollenkaan. Mitään pahoja makuja ei ole, mutta ei ole kyllä pahemmin muitakaan makuja. Vaikka pullo maksaakin vain 2,50 € Citymarketissa, ei tätä kannata ostaa. En suinkaan sylje lasiin, mutta ei tämä mitään suuria makuelämyksiä tarjoa.

Ps. Olisikohan tämä ollut parempaa, jos musiikkilaitteeni olisivat toimineet ja olisin saanut Sibeliusta soimaan taustalle?