Old Buck 10/13

Old Buck 10/13

Suomen ensimmäinen mallasviskitislaamo on porilainen panimoravintola Beer Hunter’s. Paremmin hyvistä Mufloni-oluistaan tunnettu ravintola on perustettu vuonna 1998, mutta ensimmäiset viskit tislattiin vasta vuonna 2001. Ajatus viskintekoon syntyi, koska Beer Hunter’sin naapurissa toimii saman omistajan ravintola Steak & Whisky House Galle, joka on erikoistunut ruoan lisäksi myös viskeihin ja sikareihin.

Koska EU:n laki määrää, että juomaa saa kutsua viskiksi vasta kolmen ikäännytysvuoden jälkeen, julkaistiin Beer Hunter’sin ensimmäinen viski, Old Buck, joulukuussa 2004. Tislaamon pannut ovat saksalaisia, ja käytetyt tynnyrit ovat espanjalaisia ja portugalilaisia viinitynnyreitä.

Etiketti on ihan hieno

Maistamani Old Buck on tislattu toukokuussa 2010 ja pullotettu lokakuussa 2013 tynnyristä numero 14. Alkoholia siinä on huimat 69 %. On siis aika selvää, ettei viskiä ole laimennettu ennen tynnyröintiä. Perinteisesti viskit laitetaan tynnyriin alle 65 prosenttisina, mutta muiden muassa Bruichladdich ja Aberlour tynnyröivät viskinsä vahvempina. Tynnyrissäkään Old Buckin alkoholiprosentti ei ole ehtinyt hirveästi laskea, koska viskillä on ikää alle kolme ja puoli vuotta.

Pelottavan nuoresta iästään huolimatta tämä Old Buck on mielenkiintoista. Tuoksu on itse asiassa hyvin poikkeuksellinen. Alkuvaikutelma on maissisen konjakkinen, mutta äkkiä huomaan, että kuiva omenasiiderisyyshän tässä on johtava aromi. Omenasiideriin kansa sopii kivasti ilotulitusmainen ruuti, paksun tussin kärki ja kukkaisuus, vihreä ruohoisuus/vihanneksisuus ja vihreän ruohoinen tammi, pehmeä hunajaisuus, nahka ja raju lämmin mausteisuus.

Ilman vettä maku muistuttaa lähinnä pirtua, koska alkoholiprosentin puolesta ei olla edes kaukana siitä. No, ilman vettä noin vahvaa viskiä ei kannatakaan maistaa kuin korkeintaan aivan pienen pieni tippa.

Veden myötä maustakin löytyy monimutkaista omenaa, päärynää, tallia, nahkaa, hentoa ruutista savua ja mausteisuutta. Samaa menoa siis kuin tuoksussakin, mutta vihreys on käytännössä olematonta. Viski on melko lyhyt, ja jälkimaku on muistiinpanojeni mukaan ”hyvä”.

Lyhyesti: Erittäin nuoreksi viskiksi tämä on hyvin mielenkiintoinen ja ennen kaikkea erilainen juoma. Nuorelle viskille tyypillinen ilotulitteisuus sopii jollain kummallisella tavalla muuten vihanneksiseen ja selvän maalaisomenasiideriseen aromimaailmaan. Onneksi tämä Old Buck on hyvää, nimittäin lähes kolmenkympin annoshintaan pitäisi kyllä jo saadakin laatua. Edelleen tuo hinta kylläkin vähän hirvittää. Vaikka tuotantomäärät ovat toki pieniä, on tämä tuotettu viskin mittakaavalla hyvin lähellä ja se on kuitenkin vain kolmivuotiasta, joten tuollainen hinta on hieman kohtuuton. Ehdottomasti maistamisen arvoinen viski, mutta itse en ainakaan ihan heti tuollaista hintaa maksaisi tästä.