Hellyers Road Port Cask

Hellyers Road Port Cask

Parikymmentä vuotta sitten Australian mantereella meijeriteollisuuden sisällä oli kova kilpailu menossa. Se sai maidontuottajat varpailleen, sillä isompien yhtiöiden markkinakilpailu saattaisi ajaa pienemmät meijerit konkurssiin. Niinpä Tasmanian saarella meijerit lyöttäytyivät yhteistyöhön, jolla he saisivat turvattua leipänsä, vaikka maidontuotanto jouduttaisiinkin lopettamaan. Ratkaisuna oli alkaa valmistaa viskiä. Niin syntyi Hellyers Road Distillery, joka on edelleenkin toiminnassa, vaikkei maitobisneksellekään käynyt lopulta huonosti.

Kuva: Nicks Wine Merchants

Port Cask Finish (48,9 %) on täynnä eksoottista hedelmäisyyttä. Passionhedelmä ja persikka tulevat selkeimpinä nenään. Rinnalla on hiukan lempeää ja rauhallista tammea – ei mitään hyökkäävää siis. Olin myös aistivinani hieman hernemäistä tuoksua. Taustalla on jokseenkin epämääräistä kuivaa hedelmää, maustetta ja multaa – ikään kuin semmoisena huomaamattomana mattona kaikelle.

Maku on epätavallisen marjamehumehumainen. Se muistuttaa todella paljon esanssista rypälemehua. Rypälemehussa on ehkä inaus kumisuutta. Epäselvä kuivahedelmä–mauste–multa-sotku tuntuu alkumaussa, mutta äkkiä sen jälkeen alkaa tapahtua paljon. Heti nielaisun jälkeen passionhedelmäisyys suorastaan räjähtää suuhun. Loppumaku kääntyy kitkerän eksoottisen hedelmäiseksi.

Vettä tämä viski tarvitsee. Se on turhan terävää ilman laimennusta.

Lyhyesti: Hellyers Road Port Cask Finish on oikein kiinnostavan eksoottisen hedelmäinen. Maussa tapahtuu tosi paljon kaikenlaista; tuoksu on vähän tylsempi. Näitä ei todennäköisesti ihan tuosta vain vastaan tule, sillä pulloja on tehty vain 437, eikä tislaamon viskejä ylipäänsä kuljeteta hirveästi Australian ulkopuolelle. Netistä pullon saisi kuitenkin vähän yli sadalla eurolla. Tuotantomäärään nähden hinta on kummallisen alhainen. Vaikka viski onkin maittavaa, en satasta siitä menisi maksamaan.

Glenfarclas 15

Glenfarclas 15 yo

Glenfarclas herättää minussa hieman ristiriitaisia ajatuksia, koska en oikein osaa mutkat suoristaen sanoa, onko se hyvä vai huono tislaamo. Heidän 25-vuotias viskinsä on erinomaista, 30-vuotias vähän heikompaa tasoltaan, 105 hintaisekseen (ei Alkon hinnalla) hyvää ja kymmenvuotias liian nuorta ja simppeliä. Glenfarclasilla on selvästi potentiaalia tehdä mitä ihastuttavampia viskejä, mutta aina se ei vaan tunnu onnistuvan.

Kuva: Whiskysite

Glenfarclas on yksityisomistuksessa ja heidän viskinvalmistustyylinsä on hyvin perinteitä kunnioittava. Viskit ovat tunnistettavan sherryisiä. Siitä huolimatta Glenfarclasin vuosittainen tuotanto on hyvin suurta. Heidän tislauspannunsa ovat Speysiden suurimmat, joten viskiä voidaan tehdä paljon.  Yleensä käytössä on neljä pannua, mutta tislaamo omistaa kuitenkin yhteensä kuusi pannua.

Glenfarclas 15-vuotias (46 %) on tislaamolle tyypillisesti sherryinen. Tuoksussa on toffeeta, hedelmätoffeekarkkia, rypäleistä sherryä, männyn pihkaa sekä erityisesti Glenfarclasille tyypillisesti ruskeaa omenaa. Vesitilkka tuo mukaan piparkakkutaikinaa.

Suutuntuma on valitettavasti ja vähän yllättäen ohut. Maussa on lakritsia, pirteää hedelmää ja hienostunutta toffeeta. Kokonaisuus on tasapainoinen, hieno ja varsin suoraviivainen – mitään suuria yllätyksiä ei ole. Keskipitkä maku kehittyy vähän viinaiseksi mutta toisaalta myös selkeämmäksi. Mausteet ja hedelmät erottuvat tavallaan omiksi aromeikseen. Vesi tuo makuunkin maustepippurisen ja inkiväärisen piparkakkutaikinan.

Lyhyesti: Glenfarclas 15-vuotias on melko suoraviivainen ja tyypillinen sherryviski. Se ei tarjoa mitään suuria yllätyksiä, mutta oman asiansa se hoitaa hyvin mallikkaasti. Suht hillitty tyyli tekee siitä toisaalta vähän mieleenpainumattoman. Voisin kuitenkin kuvitella ostavani pullollisen tätä, koska viski on kuitenkin laadukasta eikä hinta ylitä nettikaupoissa välttämättä edes kuuttakymmentä euroa.

Hellyers Road Pinot Noir

Hellyers Road Pinot Noir Finish

240 kilometriä Australian kaakkoisrannikosta sijaitsee Tasmanian saari. Sen pinta-ala on vähän reilut 90 000 km² ja asukasluku on hiukan alle 500 000. Yllättäen tuolla noinkin kaukaisella saarella on lähes kymmenkunta viskitislaamoa.

Hellyers Road on saanut nimensä Henry Hellyerin mukaan. Vuonna 1825 Henry sai työtehtäväkseen rakentaa tien Emu Bayn (nyk. Burnie) kaupunkiin. Tuolloin siellä ei ollut vielä lainkaan kunnollista maantietä, joten tienrakennusurakka oli suuri. Nykyään tie on nimeltään virallisesti Old Surrey Road, mutta kunnianosoituksena Hellyerille sitä kutsutaan monesti Hellyer’s Roadiksi. Sen tien varrella sijaitsee myös Hellyers Road –tislaamo (kyllä, nimi kirjoitetaan ilman heittomerkkiä). Heidän koko viskintuotantonsa on ikään kuin kunnianosoitus Henryn määrätietoisuudelle.

Ainakin Kerttulin Kievarista tätä saa

Hellyers Roadin Pinot Noir –viimeistelty tisle (46,2 %) on NAS-viski, mutta huhujen mukaan se olisi yhdeksänvuotiasta. Viimeistelyyn käytetyt punaviinitynnyrit ovat myös huhujen mukaan Tasmanialaisia, mikä nyt kuulostaa kyllä aivan järkevältä.

Viskin karviaismaisen tamminen tuoksu suorastaan hyökkää nenään. Tuoksu on merkillinen. Pähkinää, päärynää, raakoja marjoja ja pienen pientä paprikajauheista ja kanelista mausteisuutta. Kokonaisuus on melko raa’an ja vihreän oloinen. Hetken kuluttua vesilisän jälkeen maku alkaa muuttua hieman karkkisemman hedelmäiseksi pysyen kuitenkin raakana ja erikoisena.

Makukin on raa’an tamminen. Vähän kuin suoraan puusta katkaistua oksaa haistelisi. Tammi ei kuitenkaan ole mikään dominoiva elementti, vaikka se selkeä onkin. Maku kääntyy nopeasti tummempaan marjaisuuteen: karhunvatukkaa, mustia viinimarjoja – ehkä mustikkaakin? Ilman vettä suutuntuma on terävähkö. Vesitilkka tekee suutuntuman myös öljyisemmäksi, mikä on lähes aina mainio juttu. Jälkimaussa marjaisuuden ohelle tulee hunajaa, ja ihan loppuun tultaessa sama tuoksusta löytynyt karkkinen hedelmä löytyy myös. Punaviini ei tunnu oikeastaan punaviinisyytenä.

Lyhyesti: Hellyers Roadin punaviiniviimeistelty viski ei varsinaisesti ole hirveän punaviininen, mutta sen maku on oikein mielenkiintoinen. Kokonaisuus jää mielestäni pikkusen turhan raa’aksi; pohjalla täytyisi olla jonkinlaista runkoa vaikkapa selkeämmästä mausteisuudesta, hunajasta tai vaniljasta. Netistä pullon tätä näyttäisi saavan alle 60 eurolla, mikä nyt sinällään ei ole niin paha hinta – jos viskin ottaa ihan kuriositeettinä. Noin muuten laadun puolesta ollaan vähän siinä ja siinä, onko viski hintansa arvoinen.

Auchentoshan Old Malt Cask Sample

Auchentoshan Old Malt Cask Sample

Viskejä on olemassa uskomattoman monia erilaisia julkaisuja. Yleensä netistä tai kirjoista löytyy edes jotakin tietoa viskistä, mutta toisinaan pullote voi olla niin harvinaista, ettei siitä ole oikeastaan mitään tietoa missään. Tällaiset viskit ovatkin mielenkiintoisia, koska niitä ei ihan joka päivä pääse maistamaan.

Sobotta ja lasi hyvää viskiä – muuta ei tarvita

Joskus jopa Alkosta voi saada harvinaisuuksia. Vuonna 2010 valikoimissa oli erä Auchentoshanin tynnyrisamplea, joka on internetissä käytännössä täysin tuntematon – pari foorumimainintaa viskin olemassa olosta on mutta ei mitään varsinaista tietoa. Tuttavani oli ostanut tuolloin pullon sitä, ja avannutkin viskin jo viitisen vuotta sitten. Vielä tilkka sitä oli jäljellä, ja minä sain siitä maistiaiset, jotka oikein mielelläni otin vastaan!

Pullon etiketti on loistava: siinä on annettu kaikki tiedot kunnolla. Viskin tislaus on tapahtunut syyskuussa 2000, ja reilun yhdeksän vuoden uuden täytön bourbontynnyrissä oleilun jälkeen se pullotettiin helmikuussa 2010. Viski on single caskia eli pulloon on otettu viskiä vain yhdestä tynnyristä, joka tässä tapauksessa on numero 5507. Väriaineita tai suodatuksia ei tietystikään ole tehty, ja alkoholia on tasan 50 %. Todennäköisesti viskiä ei ole laimennettukaan ennen pullotusta.

Viskissä on hauskasti ”tummansävyisiä” aromeita mutta kokonaiskuva on melko pirteän oloinen. Rusina ja suklaarusina tuoksuvat selvästi, mutta ne ovat raikkaan tuoreita. Vihreä hedelmäisyys tasapainottaa hyvin ei niin tuoretta tammea. Hieman persikkaakin on.

Maku on kevyen paahteisen ja tavallaan savuisen tamminen. Kuivattu luumu ja lakritsi ovat hyvin esillä, mutta niiden fruktoosinen pirteys pitää viskin hyvin tasapainossa. Etenkin pitkähkössä jälkimaussa raikkaan yrttinen lakritsi on selvästi läsnä.

Vesitilkka laajentaa makuskaalaa. Tuoksuun tulee toffeeta, vihreää omenaa, keksiä ja mausteista tammea. Tasapaino ”tumman ja vihreän” välillä pysyy edelleen. Maku muuttuu samaan tyyliin: viheromenainen toffeekarkki ja viljaisuus voimistuvat.

Lyhyesti: Tämä 9-vuotias Auchentoshanin tynnyrisample on hauska viski. Rusinat, luumut, paahteinen tammi ja lakritsi saavat hienoa kontrastia vihreältä omenaisuudelta, viljalta, keksiltä ja ylipäänsä makeanpirteiltä sävyiltä yleensä raskaammilta mauilta. Tätä samplea tuskin tulee missään vastaan, mutta suosittelen rohkeasti tarttumaan kaikkiin mitä kummallisimpiin viskeihin, joita maailmasta löytyy!

Monkey Shoulder

Monkey Shoulder Batch 27

Monkey Shoulder on William Grant & Sonsin vuonna 2005 lanseeraama viski. Se on mallassekoitus, koska käytetyt viskit ovat kolmelta eri Speyside-tislaamolta: Glenfiddichiltä, Balvenieltä ja Kinivieltä. Monkey Shoulder itse kutsuu viskiään maailman ensimmäiseksi triple maltiksi.

Kuva: Alko

Viskin nimi on kunnianosoitus entisajan viskinvalmistukselle. Ohran lattiamallastuksessa maltaita täytyy liikutella, jotta ne saisivat ilmaa. Ennen ilmaaminen tehtiin käsin lapioimalla. Miehet käyttivät lapiota päivästä toiseen samoin päin, mikä johti ennen pitkää siihen, että ryhti kääntyi vinoksi – toinen olkapää alkoi roikkua alhaalla. Sellaista olkapäätä kutsuttiin nimellä monkey shoulder.

Monkey Shoulder on tuoksultaan hyvin tyypillinen Speyside-viski: hedelmäisyys on vahvaa. Kirsikkaa, vadelmaa ja kypsää hunajamelonia on selvästi. Amerikkalaiset tynnyrit tuovat mukaan tammea, kinuskia ja vaniljaa. Sokkona olisin veikannut (tai itse asiassa veikkasin – en tiennyt vielä tätä juodessani, että siihen on käytetty ainoastaan bourbontynnyreitä), että mukana on myös hiukan sherrytynnyreitä, koska taustalta löytyy rusinainen sävy.

Suutuntuma on yllättävän pehmeä. Viski on puinen, vadelmaisen marjainen ja hedelmäinen. Semmoista kauppojen auloissa olevien purkka-automaattien purukumien esanssihedelmää. 40-prosenttiseksi ja todennäköisesti aika nuoreksi (sanoisin alle 10-vuotta) Monkey Shoulder on melko täyteläistä. Jälkimaku on vaniljaisen hedelmäinen.

Lyhyesti: Monkey Shoulder on hyvin suoraviivainen ja tavallinen Speyside-viski, mutta sopivan hillitty sekä tasapainoinen. Ulkomailla monissa paikoissa kokonainen pullo Monkey Shoulderia maksaakin vain reilut kolmekymppiä, joten se sopii hyvin aloittelevalle viskinjuojalle. Ei Alkon tilausvalikoiman neljänkympin hintakaan mahdoton ole, jos on liian laiska tilaamaan ulkomailta.